Asemalta kaikuivat kuulutukset / Kutsuna jota pakoon ei pääse

 Oon tässä viime aikoina oman matkustamiseni lisäksi erinäisistä syistä hengannut vähän väliä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Aiemmin lyhyesti valottamieni Detroitin ja Cancunin lentokenttien hienouksien lisäksi halusin kertoa tarkemmin itelleni nykyään varsin tutuksi tulleesta Suomen suurimmasta kansainvälisestikin arvostetusta lentoasemasta. Helsinki-Vantaan kautta lentää vuodessa lähes 15 miljoonaa matkustajaa ja se on viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana palkittu joka vuosi erinomaisuudestaan muun muassa kansainvälisen ilmakuljetusliitto IATA:n, brittiläisen ilmailututkimusorganisaatio Skytraxin sekä myös brittiläisen lifestyle-lehti Monoclen toimesta. Tarkempaa tietoa palkinnoista löytyy täältä.

Se on pastilli!  (Kuva: Finavia Oyj)

 Omasta mielestäni Helsinki-Vantaan lentoasema on selkeäopasteinen sekä tehokas ja toimiva palveluidensa suhteen. Lentokentälle saavuttaessahan ollaan useimmiten lähdössä jonkin sortin reissuun, eli monelle matkustajalle lentokentällä asiointi ja oleskelu on matkan ensimmäinen konkreettinen vaihe. Silloin halutaan, että reissu alkaa hyvillä mielin ja toivotaan lähtöselvityksen, turvatarkastuksen ynnä muiden muodollisuuksien sujuvan niin mutkattomasti kuin mahdollista.

Kuva: Finavia Oyj

Suomi-brändiä on mielestäni onnistuneesti tuotu esille perinteisten Marimekon, Iittalan ja Arabian lahjatavaroiden lisäksi lentoaseman Muumi-myymälässä. Lisäksi ostosvalikoimiin on putkahtanut myös uutukainen maailman ensimmäinen Angry Birds-lentokenttämyymälä. Tässä vaiheessa herääkin mielenkiinto - kuinkahan moni esimerkiksi Aasiasta tuleva matkustaja tietää Angry Birdsin alkuperämaan? Keskustelin asiasta kerran lennolla Ottawasta Detroitiin, kun vieruskaverikseni sattui korealainen bisnesmies. Hän kertoi lastensa pelaavan innoissaan Angry Birds-peliä, muttei ollut koskaan ajatellutkaan, mistä maasta pelin idea on lähtöisin. Nokian alkuperä sentään oli herralle kuitenkin selvää pässinlihaa! :)

Moni matkustaja saattaa lentokentällä pyöriessään napata kirjakaupasta mukaan uutuuspokkarin reissulukemiseksi. Helsinki-Vantaalta löytyy myös Book Swap-kirjanvaihtopiste, josta kuka tahansa voi ottaa kirjan mukaan täysin maksutta, sekä halutessaan myös kiikuttaa omat kirjat vaihtoon muille reissaajille luettaviksi. Tämän idean kehittivät Finnairin kahdeksan laaduntarkkailijaa (Quality Hunters), jotka yhdessä tutkivat ja keksivät kehitysideoita, miten lentomatkustamisesta ja lentoasemien palveluista voitaisiin tehdä vieläkin parempi kokemus matkustajille. Kirjavaihtopisteen idea osoittautui yhdeksi suosituimmista! Helsinki-Vantaan lentoasemalla on käytössä myös kaikille ilmainen avoin langaton verkko, ja liikkumista lentokenttäalueella helpottaa ilmainen lentokenttäbussi, joka kulkee pysäköintialueiden ja terminaalien väliä 15 minuutin välein.

Jäänpoisto ja -estosysteemit meneillään

Maailman lumimyrskyissä on viime talvina pähkäilty, kuinka Helsinki-Vantaa onnistuu pitämään kiitoradat puhtaana lumesta ja jäästä ja operoimaan lentoja ääriolosuhteissakin. Totuushan on yksinkertaisesti se, että Suomessa tällaiset sääolosuhteet on täysin normaaleja talviaikaan ja niihin osataan varautua suuremmassa mittakaavassa, kuin yhdellä traktorilla ja parilla kolalla ja lapiolla. Finavian lentokentillä käytetään SnowHow-tekniikkaa, johon kuuluu lentokenttien ylläpitämisen lisäksi myös lentokoneiden jäänesto- ja jäänpoistokäsittelyt. Aiheesta enemmän kiinnostuneet voivat klikata tänne lukeakseen ja katsoakseen lisää.

Omana suosikkinani täytyy mainita Helsinki-Vantaan terminaali kakkosen saapuvien 2B-aulassa sijaitseva Starbucks-kahvila. Vaikka en Jenkkilän ulkopuolella välttämättä ensimmäisenä innostuisi tukemaan tätä monikansallista kahvilaketjua, ovat sen chilisuklaabrowniet ja piparminttulatte silti jotain pientä luksusta arjessa! Lisäksi plussana kahvilan sijainti, joka tarjoaa aitiopaikan saapuvien matkustajien, iloisten jälleennäkemisten sekä tyylikkäiden lentoemojen ja -kapteenien univormujen tarkkailuun (mullako muka liikaa vapaa-aikaa..!)

Itelläni on vielä testaamatta yleisöä varten rakennettu ilmainen lentokoneiden katseluterassi, joka tosin on talvisaikaan ymmärrettävästikin suljettuna. Näköalatasanne tarjoaa kuulemani mukaan upeat näkymät kiitotie 1:lle ja 2:lle sekä koneiden pysäköintipaikoille asematasolle. Mua on aina kiehtonut katsella lentokoneiden nousua ja laskeutumista, ja arvailla jo kaukaa koneen ollessa ilmassa, mikä lentoyhtiö on koneen värityksen perusteella kyseessä (Kajaanissahan tätä ei tosin tarvi paljoakaan jättää arvailujen varaan! ;)

Onko teidän reissuilla sattunut kohdalle sellaisia lentokenttiä, joilla mielellään olisitte viettäneet aikaa pitempäänkin, tai muuten vaan erikoisia tai viihtyisiä kenttiä?

Viisi syytä tykätä Helsingistä

Helsinki on viime vuosina ollut useamman kerran listattuna maailman kymmenen parhaan kaupungin joukkoon muun muassa Australiassa, Kanadassa, Uudessa-Seelannissa ja Itävallassa sijaitsevien kaupunkien lisäksi. Nämä vertailut (mm. The Economist-aikakauslehti) ovat useimmiten perustuneet elämänlaatuun, kuten turvallisuuteen, koulutukseen, terveydenhoitoon, ympäristöön, poliittiseen vakauteen sekä kulttuuri- ja virkistystarjontaan. Tarkemmin kyseisiä listoja on eritelty esimerkiksi täällä.

Näistä tutkimuksista inspiroituneena halusin tehdä myös oman listan, minkä takia oon parin vuoden Helsingissä asumisen aikana tykästynyt tähän eläväiseen kaupunkiin:


1. Kansainvälinen ilmapiiri

Rakastan sitä tunnetta, kun vieläkin välillä Helsingin keskustassa liikkuessa tunnen olevani kuin kaupunkireissulla jossain ulkomailla: lähes kaikki maailman kansallisuudet ja kielet on katukuvassa edustettuina! Muutenkin täällä näkee niin kaikenlaista erilaista tallaajaa, että on helppo itsekin sopeutua joukkoon kun kaikki ei ole yhdestä samasta muotista valettuja.

Maailma kylässä -festarit Kaisaniemessä toukokuussa 2012

2. Erilaiset tapahtumat ja muu kulttuuritarjonta

Näitä riittää lähes vuoden joka päivälle, jopa enemmän kuin missä ehtii käymään! Omia suosikkejani on jokavuotiset Matka-messut, Maailma kylässä-festarit sekä tänä kesänä myös Helsinkiin saapuva The Tall Ship Races -kansainvälinen purjehdustapahtuma. Lisäksi ei sovi unohtaa esimerkiksi kattavaa kansainvälistä musiikkitarjontaa. Jo yksistään Hartwall Areenan keikkakalenteria vilkaisemalla tänä keväänä ja kesänä on odotettavissa muun muassa Adam Lambertin, Pinkin, Eros Ramazzottin, KISS:in sekä Rihannan konsertit. Suureksi onnekseni kerkesin myös just ja just napata liput Cheekin jäähallin keikalle syyskuussa!

3. Ruokakulttuuri

Kansainvälisestä ilmapiiristä johtuen myös lähes kaikki maailman ruokakulttuurit on Helsingissä edustettuina ja tarjonta on näin ollen melkoisen monipuolista. Ite oon tykästynyt etenkin tässä postauksessa aiemmin kuvailemaani meksikolaiseen katuruokapaikka Choloon, täällä mainitsemaani Mero Nepaliin sekä Kampin ostoskeskuksessa sijaitsevaan Singapore Hot Wokin paistettuihin riisiannoksiin. Muutaman kerran vuodessa järjestettävänä Ravintolapäivänä täällä on myös runsaasti innokkaita ja yritteliäitä pop up-keittiöiden, -kahviloiden ja muiden herkkupaikkojen perustajia. Näitä yhtenä päivänä auki olevia erikoisuuksia kannattaa ehdottomasti testata!

Liikkuva viinibaari :) (Kuva: Iltasanomat/Heikki Saukkomaa)

4. Meri

Musta on jotenkin rauhoittavaa asua meren äärellä, ja toivoisin että sitten "isona" voisin asua aivan meren rannalla, tai niin että ikkunasta näkyisi merimaisema. Helsingin Kauppatorilla saa voissa paistettujen muikkujen lisäksi haistaa raikkaan merituulahduksen ja ottaa vaikka lautan Suomenlinnaan tai Korkeasaareen nauttien meri-ilmastosta keskellä ulappaa. Italiassa Genovassa asuessa tykkäsin myös sen merenrantakaupunkifiiliksestä, ja samankaltainen rantatunnelma vei mun sydämen Meksikossa Playa del Carmenissakin. Meren aaltojen liplatuksen katselemisessa vaan on sitä jotain.

5. Sijainti

Meren läheisyyden lisäksi on kätevää asua Helsinki-Vantaan lentokentän kupeessa, jos sattuu olemaan taipumusta matkakuumeilulle kuten allekirjoittaneella. Kajaanissa asuessa oli ulkomaille suunnatessa aina suurin haaste päästä ensin sieltä joko junalla (7 h) tai bussilla (12 h) Helsinkiin!

Aina välillä oon pysähtynyt miettimään, onko Helsingissä asuminen muuttanut mua jollain tapaa ja todennut, että totta kai on. Kainuulaisia juuriani koskaan unohtamatta olen kuitenkin jollain lailla rakentanut Helsingissä itselleni uuden, positiivisemman identiteetin. Kaupungin monipuolisuus ja yllätyksellisyys inspiroi mua päivittäin ja taas kerran ne pienet asiat, joista kirjoitin esimerkiksi tässä postauksessa saa mut hymyilemään ja tuntemaan itseni aika ajoin todella onnelliseksi. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, että ikävöin usein pohjoiseen ja toivoisin voivani käydä siellä asuvien vanhempieni ja ystävieni luona useammin!

Te, jotka asutte Helsingissä tai käytte siellä usein: keksittekö muita hyviä syitä tykätä pääkaupungista?

Mikä meni pieleen ja miten siitä selvittiin?

Näin jälkikäteen on hyvä tehdä tunnustuksia, mitkä asiat ei reissun aikana menny niin kuin Strömsössä :)

Ensimmäinen pulma tuli vastaan heti ekana päivänä New Yorkissa: mun Visa Debit -kortti ei toiminut! Tasan yhden kerran sain maksettua sillä pienen ostoksen liikkeen kassalla, ja sen jälkeen kortti ei suostunut yhteistyöhön kassoilla eikä raha-automaateillakaan. Käteistä mulla oli mukana vain jonkin verran, sillä en tykkää kuljettaa mukanani isompia käteissummia, kun mun naamasta jo näkee siinä vaiheessa, että oon varsin otollinen ryöstökohde :D Onneksi olin tilannut Mastercardin luottokortin ennen reissua, vaikka yleisesti ottaen oon aina ollu vähän luottokortteja vastaan. Tätä reissua varten se vaikutti kuitenkin hyvältä varatoimenpiteeltä esimerkiksi juuri tällaista tilannetta varten. Soitin pankkikortin toimimattomuudesta Kainuun Osuuspankkiin ja siellä kerrottiin kaiken olevan kunnossa: tilitiedot ok, ei ole näppäilty tunnuslukua väärin tai kopioitu korttia tms. Jännä juttu. Kanadassa ja jopa Meksikossa debit puolestaan toimi ilman mitään ongelmia!

Mun kortti valitsi viisaasti sen ainoan liikkeen missä todellakin kannatti toimia ;)

Detroitin lentokentällä jatkolentoa New Yorkiin odotellessa Delta-lentoyhtiön virkailija ei ollut koskaan kuullutkaan ESTA-matkustusluvasta, joka tarvitaan USA:an matkustaessa ja jonka olin hyväksytysti anonut hyvissä ajoin ennen reissua. Kyseinen hieman elämäänsä kyllästyneeltä vaikuttanut virkailija miltei aiheutti mulle sydärin koittamalla lähestulkoon estää mun koneeseen pääsyn! Onneksi toinen kokeneempi virkailija tuli pian hätiin ja tämä tyttö pääsi huoletta jatkamaan pisintä lentomaratoniaan :)

Niin yllättävää kuin tämä nyt onkin: pakkasin mukaan ihan liikaa tavaraa! Ensinnäkin huomioonottaen kohteiden ilmaston vaihtelun ääripäästä toiseen eli hirmupakkasista tropiikin helteeseen piti pakata kahenlaiset varustukset mukaan –  mikä luonnollisesti tarkottaa enemmän tavaraa. Kuitenkin, lähinnä Meksikon vaatetusta ajatellen ihan turhia oli kesätakki sekä Converset, koska yölläkin kaupungilla liikkuessa tarkeni pelkillä lyhythihasilla ja sandaaleilla/balleriinoilla. Itse asiassa olin kotoa lähtiessäni melko tyytyväinen, että sain reilun neljän viikon tavarat mahtumaan niinkin hyvin matkalaukkuun sekä pienempään lentolaukkuun, enkä lihottanut isoa laukkua Nykin ja Kanadan jälkeen kuin parin kilon verran. Meksikossa sitten puolestaan tilanne hieman riistäyty käsistä ja osa tavaroista, muun muassa talvivaatteet piti lähettää DHL:n paketissa Suomeen :) Edelleenkin oon kyllä vahvasti sitä mieltä, että vika oli mun matkalaukussa, joka ei vaan ollu tarpeeksi iso kaikelle tarpeelliselle ;)

DHL:n lähetyksestä puheen ollen, lähetyksen kulkua seuratessa huomasin, että se oli jumittanu Suomen tullissa noin viikon ajan, ja mulle soiteltiin sieltä keskellä yötä Meksikon aikaa tarkempaa selvitystä paketin sisällöstä. Lopulta halusivat kirjallisen raportin tavaroista - oliko ne mun omia, käytettyjä vai käyttämättömiä, hotelliin unohdettuja vai mikä oikein oli homman nimi. En tiedä aiheuttiko Meksikosta saapunut TALVIVAATTEITA täynnä oleva tuontilähetys jotain epäilyksiä vai miksi moinen perinpohjainen syynäys ;) Sain tavarat kuitenkin moitteettomassa kunnossa ja hyvissä ajoin itelleni, joten no pasa nada!

Edelleen sarjassamme vähemmän vakavia probleemia – perinteisten postikorttien lähettämisen vaikeus! Eli homma pähkinänkuoressa: ostat kortit yhdestä paikasta, postimerkit toisesta ja sokerina pohjalla postilaatikon metsästäminen! Esimerkiksi Meksikossakaan korttien löytäminen ja ostaminen ei ole mikään ongelma, kun niitä löytyy vähän joka kadunkulmasta turistialueilta. Mutta postimerkkejäpä ei saakaan näistä samoista paikoista, vaan mua neuvottiin ensin menemään nettikahvilaan, joka myy postimerkkejä. Suuntasin siis kyseiseen paikkaan, jossa mulle pahoiteltiin, ettei merkkejä ole myynnissä ja ehkä postitoimistosta saa, mutta postitoimiston sijainnista ei ollut taas haisuakaan...jaaa-a..? Miltei teki mieli pakata siinä vaiheessa kortit mukaan laukkuun ja lähettää ne myöhemmin Suomesta käsin ;D Mistä muuten puheen ollen ja suuria tunnustuksia tehden: lähetin New Yorkin kortit Kanadasta, Kanadan kortit Detroitin kentältä USA:sta ja Meksikon kortit on vielä tätäkin kirjottaessa suuren suuri kysymysmerkki :D
EDIT// onnistuinpa kuitenkin lähettämään kortit lähtiessä Cancunin kentältä, ei tarvinnu Suomesta käsin postittaa niitä jee! \o/

Hups, tais postimerkkien metsästys unohtua tähän jätskipaikkaan eksyessä.. ;D

Sokerina pohjalla oli tää mun paluulennon laukkuepisodi. Eli sain laukun ihan normaalisti Cancunin lennon jälkeen New Yorkin kentällä ja olin viemässä sitä seuraavalle transit-lennolle, joka oli eri lipulla ja eri lentoyhtiöllä kuin eka lento, minkä vuoksi mun piti kerätä laukku talteen ja siirtää se eri hihnalle Suomen lentoa varten. Laukkujenkeräysterminaalin jälkeen roteva kaksimetrinen univormuasuinen lentokenttävirkailija pysäyttää mut ja haluaa valottaa mun laukun hihnalla vielä kertaalleen, johon suostun ihan mukisematta, koska sillä lailla tehtiin myös Cancuniin saapuessa eli uudelleentarkistettiin laukku terminaalista poistuttaessa. Nostan laukun hihnalle ja sinne se haviääkin sen siliän tien, ja käännyn virkailijan puoleen hämmentyneenä kysyen, mistä saan mun laukun takas. Virkailija pyörittelee silmiään yhtä hämmentyneenä ja kysyy, eikö mun jatkolento ookaan American Airlinesilla, johon vastaan, ettei tosissaankaan ole! Molemmilta siinä vaiheessa syvä turhautunut huokaus ja mut neuvottiin menemään selvittelemään asiaa laukkupalveluiden puoleen, missä mua käskettiin odottamaan parisen tuntia, että laukku tulee sekaannuksen jälkeen uudestaan hihnalle.

Rakas laukkunihan ei sitten ikinä tullut vaan lähdin ainoastaan käsimatkatavaroiden kera Suomen lennolle, American Airlinesin lupauksen kanssa, että toimittavat laukun jälkikäteen perille kotia asti. Laukkua sit metsästettiin siellä kentällä seuraavat kolme päivää, kunnes ite asiaa tiedustellessani sain vahvistuksen, että laukku on löytynyt vielä jopa ehjänä ja välitetty Finnairin huomaan seuraavalle lennolle Helsinkiin.

On sinänsä ihan oletettavaa, ettei kaikki mene reissussa aina suunnitelmien mukaan ja vaikka ne asiat sillä hetkellä harmittaakin, niin jälkeenpäin voi jo vähän alkaa suupielet kohoilla. Onneksi ei käynyt mitään tuon vakavempaa, pysyin koko reissun ajan terveenä ja sain itteni ja lopulta matkatavaratkin ehjänä kotia. Ja onpahan ainakin uusia matkatarinoita kerrottavana ja muisteltavana seuraavilla reissuilla!

Minne katosi päivät

Viimenen viikko Playalla hurahti aivan luvattoman nopeasti lähinnä espanjan opiskelun ja rennon rantaelämän merkeissä. Perjantaina oli viimenen koulupäivä, ja jo siinä vaiheessa meinasi mennä haikeaksi hyvästellä ihana ja aivan huippu opettaja Eli sekä osa muista kurssilaisista. Sain myös International House Riviera Maya –kielikoulun todistuksen, jonka mukaan oon opiskellut espanjaa virallisella eurooppalaisen luokituksen mukaisella A2-tasolla kolmen viikon aikana yhteensä 60 tuntia.

Koulun jälkeen suuntasin viimesen kerran kävelemään Playan loputtomalta tuntuvalle hiekkarannalle ja fiilistelemään vikaa päivää.

En tiiä oonko ikinä maininnu että majakat kiehtoo mua kovasti! :)

Selvästikin tarkkaan harkittu asuvalinta ympäristön värejä ja omaa kansalaisuutta mukaillen ;)

Matkamuistojen sarjassa: Mezcal on tequilamainen agaavekasvista valmistettu meksikolainen juoma...

...jonka pohjalta voi löytyä pieni yllätys!

Illalla oli viimeset cocktail-pirskeet asuntolalla ja sen jälkeen suunnattiin illalliselle kaatosateessa (!!) pieneen, kodikkaaseen rantaravintolaan, jossa soi Bob Marley-henkinen rento reggae-musiikki.

Lauantaina mulla oli varsin aikanen aamu kun suuntasin kahden matkalaukun kera kohti Playan bussiasemaa päästäkseni noin 30 kilometrin päässä sijaitsevalle Cancunin lentokentälle. Aamulla jopa normaalisti vilkas ja äänekäs pääkatu La Quinta Avenida oli vasta heräilemässä perjantaiyön jälkeisistä riennoista ja näyttäytyi viimesen kerran rauhallisemmassa muodossaan, kuten myös pieni, nopea vilaus rannasta.

Cancunin kenttä oli myös hyvin moderni, siisti ja yllättäinkin rantaelämähenkinen! :)

"Suomalaiset" ylös? Melkein lähti mukaan tuo kyltti :D

Cancunin rantaviivaa yläilmoista käsin

 Mun eka lento Cancunista New Yorkiin oli ihan aikataulussa ja New Yorkiin saavuttiin jopa etuajassa. Sieltä mulla oli jatkolento Helsinkiin, jolle ite kerkesin vallan mainiosti mutta isompi laukku oli päättänyt hukata ittensä jonnekin JFK:n valtavan kentän syövereihin. Tätä kirjottaessa oon jo turvallisesti Helsingissä kotisohvalle käpertyneenä toipumassa pitkistä lennoista sekä kaheksan aikavyöhykkeen ylityksestä ja toivon, että laukkukin tulee sieltä pian ehjänä perässä! :)

 

New Yorkin JFK:n kentällä oli Finnairin lähtöportilla Suomi-aiheista taidetta

Kröhöm, kotona ootti tämmönen saalis.. :D Kiitos äiti ja Nayan!

Montreal Mon Amour

Ottawan muutaman päivän tutkimisen jälkeen lähdimme käymään päiväseltään Montrealissa, joka on noin parin tunnin ajomatkan päässä Ottawasta. Montreal on Kanadan toiseksi suurin kaupunki ja levittäytyy 75 saarelle ranskankieliseen provinssiin Quebeciin. Aluksi kiipesimme vuoren huipulle, josta oli oikein mukavat näkymät kaupunkiin, olkoonkin että vähän meinasi nenänpäätä palella pakkasviimassa. Aurinko kuitenkin paisteli meidän iloksi myös silloin ja lämmitti muun muassa lätäköt suliksi, mikä näytti oudolta -19 pakkasasteessa.

Oravia löytyy myös Kanadasta...

...mutta kuka saikaan suurimman kävyn? :D

Vuorelle kiipeämisen jälkeen käveleskelimme Montrealin vanhassa kaupungissa, joka on varsin viehättävä ja ite taas kerran kiinnitin huomiota pieniin silmiinpistäviin yksityiskohtiin:

 

Kaupungista löytyi myös Notre Dame -kirkko, jonka eteisessä sai kyllä lämmitellä mutta sisäänpääsystä olisi täytynyt maksaa 5 dollaria, mikä tuntui vähän pöyristyttävältä. Mistä lähtien kirkkoihin ei ole päässyt sisälle ilmaiseksi? Toivottavasti sunnuntaimessuista ei ainakaan tarvi pulittaa ylimääräistä..

 Kanadan reissu oli kaiken kaikkiaan aivan ihana kokemus etenkin hyvän paikallisseuran vuoksi, ja toivonkin vielä palaavani Ottawaan seuraavan kerran vaikkapa vähän lämpimien kelien aikoihin! :)

Ai niin, lopuksi vielä matkustusvinkki upeasta lentojenvaihtokentästä! Mulla oli Kanadaan mennessä ja palatessa vaihto Detroitin kentällä Michiganissa, USA:ssa. E.H. McNamara-terminaali on kuin moderni taideteos ja kaikki opasteet on tosi selkeästi ilmaistu. Terminaalista löytyy muun muassa sisällä kulkeva juna, jolla pääsee kätevästi terminaalin pohjoisosasta eteläpuolelle, koska etäisyys on aika pitkä suora. Hienoin asia siellä oli kuitenkin tunneli, jossa on revontulimaisia valoefektejä sekä rauhoittavaa taustamusiikkia – kun oikein rentoutuu ei edes muista olevansa lentokentällä! (huom. ei suositella tiukoissa vaihtoajoissa!) ;)

Suihkulähde ja aluskasvillisuutta löytyy myös

  

Tää tsemppilause kohotti reissumieltä kentällä palloillessa!

Mun reissu Ottawasta Cancuniin, Meksikoon on kestänyt tänään reippaat 13 tuntia kaikkine koneenvaihtoineen, passitarkastuksineen, laukkujen keräilyn ja terminaalien välillä juoksemisen merkeissä. Cancuniin vihdoin saapuessa olin aika naatti mutta onneksi hotellilla odotti nätti huone kingsize-vuoteella (en edes pyytänyt moista!) sekä Meksikon kepeä +19 yöilma lempeästi huojuvine palmuineen. Sunnuntaina suuntaan täältä Playa del Carmeniin, joka on mun espanjan kielikurssikohde ja opiskelut siellä alkaa maanantaina. Wish me luck! :)

Best Western Plaza Kokai Cancun -hotelli

Cancunin yö