Maailma tuli kylään

Viikonloppuna starttasi koko kevään ajan odottamani kansainvälinen Maailma kylässä -festaritapahtuma Kaisaniemen puistossa ja Rautatientorilla. Edellisessä postauksessani esittelinkin jo tapahtuman periaatteet, ohjelmaa sekä omaa osuuttani festarivapaaehtoisena. Tänä vuonna itse festareilla keskityin lähinnä musiikilliseen antiin, mutta edellisinä vuosina olen käynyt seuraamassa mielenkiintoisia ja rakentavia keskusteluja ja tietoiskuja muun muassa paperittomista maahanmuuttajista, naisten oikeuksista kehittyvissä maissa sekä siirtolaisten työoloista vieraassa maassa.

Lauantaiaamupäivän ensimmäisenä esiintyjänä nähtiin PMMP, jonka keikan aikana myös venäläisaktivistiryhmä Pussy Riotin oli alunperin tarkoitus näyttäytyä lavalla. Harmi kyllä, kaksikko oli lauantaina hävinnyt kenenkään tavoittamattomiin ilmeisesti turvallisuussyistä, vaikka heille oli tapahtumanjärjestäjän puolesta palkattu henkivartijat ja turvatoimet olivat muutenkin korkealla. Toisaalta tällainen katoaminen herättää median mielenkiinnon entisestään, mikä tarkoittaa lisää huomiota ja julkisuutta Pussy Riotille?

Paulan ja Miran Molemmat Puolet (PMMP)

Myös Diandra esiintyi ihanan energisenä ja aurinkoisena festareiden Savanni-lavalla, jolle itse aurinkokin pilkahteli aina vähän väliä. Diandralla on mahtava ääni livenäkin ja hän osasi ottaa yleisön hyvin mukaan keikan pirteään fiilikseen!

"I've tried to erase you, I've tried to replace you but I can't get you outta my head...!"

Festari oli pullollaan toinen toistaan herkullisemman tuoksuisia ruokakojuja - lähes kaikki maat Aasiasta Afrikkaan sekä Latinalaiseen Amerikkaan olivat edustettuina ja ruokavalikoima oli myös sen mukainen. Eräs hieman häiritsevä seikka ruokakojuissa on joka vuonna ollu kuitenkin ruoka-annosten hintavuus verrattuna niiden kokoon. Annos kuin annos on yleensä vähintään kahdeksan euroa eikä sillä hinnalla saa valitettavasti kovinkaan paljoa purtavaa kertakäyttölautasen pohjalle. Ymmärrän, että Suomessa ollessa ruokamyyjillä on varaa pitää hintoja tällä tasolla, mutta silti harmi, sillä mielestäni hinta / määrä -suhde ei toimi tässä asiassa oikein.

Vietnamin herkkuja ja suomalaista pottua rinta rinnan :)

Suomi - Sierra Leone Seura ry

Paistettuja banaanilastuja nicaragualaisittain

Reilun kaupan tuotteita, mm. kahvia Perusta

Indonesialaista kulttuuria tutuksia tekevällä Monsuuni-lavalla oli myös vaikuttava musiikillinen ja tanssillinen esitys, jossa noin 10-henkinen Banyu Petak – Gamelan & Dance -ryhmä soitti perinteisiä lyömäsoittimia, congeja, xylofoneja, bambuhuiluja ja symbaaleja. Esitykseen kuului lisäksi balilainen barong-tanssi, joka kertoo tarinan leijonan kaltaisesta myyttisestä oliosta, joka symboloi hyvyyttä ja Vishnu-jumalan uudelleensyntymistä. Kaikkea uutta sitä oppiikin, kun on maailma kylässä :)

Barong-leijona

Buddhan patsaskin oli löytänyt paikkansa Indonesian Monsuuni-teltasta

Joku oli jo ymmärtänyt hyödyntää riippukeinun mukavuuksia :)

Lauantain viimeisen iltaohjelman räjäytti mongolialainen Hanggai-yhtye, joka yhdistää perinteistä mongolialaista kurkkulaulua modernimpaan rockiin ja maailmanmusiikkiin. Tämä kuulostaa nyt taas vähintäänkin erikoiselta, mutta musiikki toimi festareiden leppoisassa ilta-auringossa ja festarikansa oli aivan pähkinöinä näihin idän ihmeisiin, jotka ovat kiertäneet paimentolaismusiikkinsa kanssa ympäri maailmaa. Tarkemmin Hanggain musiikkiin voi tutustua esimerkiksi täällä.

Kaiken kaikkiaan nautin festareista tänäkin vuonna todella paljon, eikä sunnuntaipurkukaan orastavassa sadesäässä tuntunut missään hyvällä vapariporukalla. Melkein tuntui, että itse festareiden tekeminen oli lähestulkoon antoisampaa kuin itse tapahtumapäivät! Koko festivaalin tekemisen ja kokemisen ajan tunsin olleeni kuin jossain ulkomailla, kaukana Suomesta, oppien uutta vieraista maista kulttuuritapahtuman kautta.

Aina ei tarvitse edes lähteä merta edemmäs kalaan!

Kansainvälistä kylää rakentamassa

Mitä silloin tehdään, kun ei itse syystä tai toisesta päästä ulkomaille tutustumaan uusiin maihin ja kulttuureihin?

 No kutsutaan vuorostaan Maailma kylään tietenkin! :)

Aurinkoinen alkukesän viikonloppu, vihertävä puistoalue, etnistä musiikkia, eksoottisia ruokalajeja ja ihmisiä ympärillä maailman joka kolkasta. Jo 14. kerran järjestettävä, Suomen suurin ilmaiskaupunkifestivaali Maailma kylässä valtaa jälleen Kaisaniemen puiston ja Rautatientorin lauantaina ja sunnuntaina  25.-26.5. Monikulttuurisen sekä järjestö- ja kehitysyhteistyötä painottavan festivaalin teemana on ihmisoikeudet ja maantieteellisesti keskitytään etenkin Kaakkois- ja Itä-Aasian maihin. Vuonna 2012 festivaalikävijöitä oli arviolta noin 105 000.

Luvassa on tänä vuonna huimat 260 ohjelmanumeroa sekä 450 näytteilleasettajaa, joista 60 on ruokamyyjiä ja 300 kansalaisjärjestöjä. Kansainvälisten pääesiintyjien (Filippiinit, Kiina ja Kuuba) tapahtumassa voi nauttia myös lukuisten kotimaisten esiintyjien musiikista, sillä lavalle odotetaan muun muassa Diandraa, Don Johnson Big Bandia, Kuningasideaa sekä kymmenvuotisen uransa syksyllä päättävää PMMP:tä.

Lisäksi tapahtumassa voi nauttia esimerkiksi suomalaisesta ja kansainvälisestä sanataiteesta Helsinki Poetry Connectionin tuottamassa Runomaailmassa. Tarkoituksena on tuoda esille nuoria, lahjakkaita tekstintekijöitä runouden ja raplyriikoiden muodossa ja näin konkretisoida sanan- ja ilmaisunvapautta, mikä on osa ihmisoikeuksia eli festivaalin pääteemaa.

Olen itse ollut parina viimeisenä vuonna fiilistelemässä aurinkoista ja monikulttuurista festarimeininkiä ja tänä vuonna halusin myös olla mukana vapaaehtoisena tekemässä itse tapahtumaa. 3-4 hengen reippaassa somistustiimissä aloitimme urakan heti kun rekvisiittakuorma saapui torstai-iltapäivällä, ja perjantaina homma jatkui torstain tavoin reilun 8 tunnin ahkeroinnilla. Selvennykseksi voin tässä vaiheessa huomauttaa, että somistus ei suinkaan tarkoita pikkusievää koristeiden ripustelua ja näpertelyä! Enemmänkin kyse on maitokärryjen kanssa juoksemisesta paikasta toiseen sateessa ja kurakentällä rämpien, kuskaten mitä ihmeellisimpiä somistusmateriaaleja, kuten palmupuita, kookasta Buddha-patsasta, riippukeinuja ja mitä nyt ikinä voikaan kuvitella sisustuselementeiksi Maailma kylässä-festareille! Eli mistään festarielämän glamourista ei olla siinä vaiheessa kuultukaan... ;)

Torstaina paikan päälle saapuessa homma näytti enimmäkseen tältä...

Festariteltan katto kaipasi vähän somistustiimin kädenjälkeä

Palmuja ja aurinkovarjoja - lauantaiksi on tilattu myös itse aurinko! :)

Buddhan patsas

Savanni-lavan valoefektitestaus

Festareita rakentamassa oli suomalaisten ja Euroopan maiden vapaaehtoisten lisäksi suuri joukko gambialaisia vapaaehtoisia, joten oli ilo huomata, että tapahtuma on jo tekemisvaiheessa aidosti kansainvälinen, ei siis ainoastaan itse tapahtuman aikana. Vapaaehtoisten kesken on myös aito yhdessä tekemisen meininki sekä arvokkaan, mielenkiintoisen tapahtuman toteuttamisen aiheuttama asenne ja innostus. Korvaukseksi hyvästä työstä tapahtuman järjestäjä Kepa tarjoaa (herkulliset ja eksoottiset!) ruoat, Maailma kylässä t-paidan sekä pääsylippuja oheistapahtumiin.

Vaikka oonkin kahden päivän uurastamisen jälkeen aivan rätti-poikki-naatti, oon molempina päivinä palannut kotiin onnesta säteillen, koska tämä on jo tähän mennessä ollut niin mieletön kokemus! Oon odottanut näitä festareita siitä lähtien kun palasin takaisin Meksikosta, ja nyt voin sanoa, että se on ollut kaiken sen odottamisen ja puurtamisen arvoista. Somistustiimin urakka on sunnuntain loppupurkua lukuunottamatta valmis, joten viikonloppuna aion fiilistellä tapahtumaa rauhassa ihan festarikävijän roolissa :)

Kiinalainen juttu...?

Lauantaina ja sunnuntaina siis kaikki kynnelle kykenevät kokemaan kansainvälisen kylän upea tunnelma Kaisaniemenpuistossa ja Rautatientorilla!

5 tapaa ylläpitää kielitaitoa

Uuden kielen opiskelu tuntuu usein palkitsevalta viimeistään siinä vaiheessa, kun oikeasti pystyy käyttämään oppimaansa sanastoa arkipäivän tilanteissa ja huomaa ymmärtävänsä vieraalla kielellä käytyjä keskusteluja. Oppiminen voi parhaimmillaan olla varsin nopeaa ympäristössä, jossa kuulee jatkuvasti puhuttavan vierasta kieltä. Sanat ikään kuin tarttuvat korvaan ajan kanssa, ja oikealla hetkellä ne muistuvat mieleen jostain aivojen muistilokerosta ja näin niitä voi myös itse hyödyntää sopivan tilanteen tullen.

Kielen oppimisen kehitys valitettavasti tuppaa jokseenkin tyssäämään, tai ainakin hidastumaan, kun kieltä ei kuule puhuttavan päivittäin. Itselläni on hieman käynyt näin espanjan kielen opiskelun suhteen. Kielikurssista Meksikossa on nyt reilut kolme kuukautta, enkä suoraan sanottuna voi kauheasti olla ylpeä opitun kielitaidon ylläpidostani. Toki oon aina välillä ottanut kurssikirjan käteeni ja koittanut syventyä teksteihin ja kielioppiin, mutta kun tietää, ettei ole tulossa mitään koetta tai muutakaan kuulustelua, niin se vähäinenkin keskittymiskyky tahtoo herpaantua Facebookiin jonnekin ihan muualle! Tämähän on tietysti ihan kiinni omasta opiskelumotivaatiosta, eikä uutta kieltä tietenkään opetella pelkästään koetta tai kieltenopettajaa varten.

Siitä huolimatta päätin, että asialle on pikaisesti tehtävä jotain, ennen kuin viimeisetkin hola amigot unohtuu. Onnekseni löysin bosnialaisen Mirha Masalan The Spin-Off Project -blogin, johon hän on listannut vuoden jokaiselle kuukaudelle tavoitteen oppia jotain uutta. Ensimmäinen, ja kaikista pitkäjänteisin tavoite hänellä oli oppia espanjaa intensiivisesti yhden kuukauden ajan. Hänen kirjoittamansa artikkeli erikoisemmista kielen oppimisen tavoista löytyy kokonaisuudessaan täältä. Listasin alle myös omat suosikkini vapaasti suomennettuina ja omilla tulkinnoillani höystettyinä:

1. Kertaa 100 yleisintä sanaa, ja kun suunnilleen osaat ja muistat ne, ota harjoitukseen seuraavat 200 sanaa. Tällaisella sanavarastolla ja taktiikalla selviää jo jokseenkin pitkälle, ja ainakin ylläpitää kielen olennaisimpia sanavarastoja.

Näin ahkerasti Meksikon kielikurssilla opittiin sanoja taiteikkaiden kuvien avulla!

2. Vaihda läppärin, kännykän ja sovellusten käyttökielet (omalla vastuulla!!). Eli kun joku laittaa kivan kuvan Facebookiin, painat 'Like' tai 'Tykkää' sijasta 'Me gusta'. Simppeliä, mutta toimivaa! Tätä hyödyntäessä harjaantuu myös käskymuotojen käyttö kuin itsestään. Tällä hetkellä mun puhelimen käyttökielenä on espanja, ja toistaiseksi en ole vielä kovinkaan pahasti möhlinyt sen kanssa ;)

3. Pidä yhteyttä natiivipuhujiin. Juu, oon jonkun verran kirjoitellut ja pitänyt huolta etten lipsu kommunikoimaan englanniksi Meksikon tuttujen kanssa. Mutta puheharjoitusta ei oo kyllä nyt viime aikoina tullut käytettyä, byääh!

4. Etsi vieraskielisiä sanoja joka paikasta. Okei, jos nyt haluttaisiin oppia ruotsia niin Helsinkihän olisi sitä varten mitä mahtavin ympäristö. Kun kyse on omassa tapauksessani kuitenkin espanjasta, ei sitä valitettavasti tule vastaan ihan joka kadunkyltissä. Kuitenkin, esimerkiksi kosmetiikan tuoteselosteissa on melko usein espanjaksikin tekstitykset. Lainattua Tigin hiuslakkapullon kyljestä: "Convierte tu cabello en una obra de arte, que durará todo el día!" (Luo hiuksistasi mestariteos, joka kestää koko päivän!) Suorastaan loistesimerkki - löytyy niin sivulausetta, imperatiivia kuin futuuriakin :)

5. Jaa...mitäs vielä? Toista noita kaikkia neljää edellistä, eiköhän niillä alkuun pääse kielen kertaamisessa! ;)

Onko teillä muita mukavia/toimivia/vähemmän mukavia mutta toimivia vinkkejä kielten opiskeluun?

Maailman suurin ruokakarnevaali

Näin jännityspitoisen viikonlopun jälkeen on pakko vähän aikaa huokaista ja istua alas kirjoittamaan, kun pienimuotoinen Euroviisujen ja jääkiekon jälkeinen harmitusmorkkis väistyy tieltä.

Viime lauantaina tosiaan vietettiin pilvisissä mutta lämpimissä keleissä maailmanlaajuista Ravintolapäivää. Itelläni sattuneesta syystä tulikin pieni ohjelmamuutos lauantain suunnitelmiin enkä varsinaisesti päässyt itse nauttimaan Ravintolapäivän monituisista herkuista, mutta sananen silti itse tapahtumasta, joka on mielestäni todella hieno ja arvokas keksintö ravintola- ja ruokakulttuurille.

Tapahtuman idea on tosiaan alunperin lähtöisin Suomesta: neljä kertaa vuodessa kuka tahansa voi perustaa oman ravintolan, ruokakojun, kahvilan tai baarin päivän ajaksi ja myydä mitä moninaisimpia ruokia, herkkuja, mitä tahansa mikä ei lautaselta pakene! Ravintolapäivä tarjoaa myös hienon tilaisuuden aloittelevalle ravintoloitsijayrittäjälle menekin testausta varten käytännössä. Tänä vuonna ruokakarkeloihin ilmoittautui mukaan 1702 ravintolaa yli 30 maassa, joista 1097 oli Suomessa ja 527 Helsingissä.

Omat ruokakojusuosikkini, joilla olin suunnitellut vierailevani olivat Kampin ytimessä sijainnut Mama's Empanadas, eli kolumbialaisen reseptin mukaan valmistettuja liha- ja kasvis-empanadaspasteijoita. Toinen lempparipaikkani oli Cupcake Goddess, eli San Franciscosta Suomeen tiensä löytäneen amerikkalaisen Reginan leipomat kuorrutetut muffinssit, joissa makuina oli tarjolla muun muassa, köh köh, meksikolaista vegaanisuklaata sekä lime-margaritaa. Eksoottista? Kyllä, ja kuulostaa melkein liian herkulliselta ollakseen totta! :) Kuulemani mukaan myös aiemmin tässä postauksessa hehkuttamiani nepalilaisia momoja oli Ravintolapäivänä tarjolla ainakin parissa eri paikassa.

Seuraavan kerran Ravintolapäivä järjestetään 18. elokuuta, jolloin mikään ei tule estämään omaa osallistumistani (asiakkaana) näille ruokakulttuurin kekkereille!

Ihana Helsinki!

Luonnon kesäisten merkkien lisäksi Helsingin kulttuurillinen tapahtuma-anti on myös herännyt talviunestaan ja tarjolla on niin viikonloppuisin kuin keskellä viikkoakin jos jonkin sorttista häppeninkiä ympäri kaupunkia. Tarjontaa on tosiaan niin paljon, että pitäisi olla moneen suuntaan yhtä aikaa jakaantunut persoona voidakseen vierailla näissä kaikissa tapahtumissa. Näin ollen on siis kulttuuriähkyn välttääkseen suotavaa hieman karsia ohjelmaa kriittisellä kädellä, eli keskittyä omasta mielestä olennaisiin ja kiinnostavimpiin kekkereihin. Mikä kuitenkin parasta - suurin osa kesän tapahtumista on pääsymaksuttomia!

Ensimmäisenä löysin tieni Ihana Helsinki!-kaupunkifestivaaleille, joilla juhlitaan tällä viikolla torstaista sunnuntaihin (16.-19.5.) kevään ja kesän saapumista kukittamalla Helsinkiä ja esittelemällä ydinkeskustan kauppakeskusten, ravintoloiden, museoiden ja pienempien putiikkien monipuolista ohjelmaa ja osaamista. Esimerkiksi Kampin ostoskeskuksessa juhlistettiin alkavaa kesää tänään muun muassa erilaisilla, lähinnä balettityylisillä tanssiesityksillä, joissa oli pientä modernimpaa rockvivahdetta mukana. Tapahtumaa juontamassa säteili aina niin raikkaan tyylikäs Karita Tykkä.

Esiintymisasun värit Suomi -Slovakia -pelin hengessä?

 

Aidossa Joutsenlammen hengessä :)

Kuka arvaa tykkäsinkö Karitan värivalinnoista... :)

Seuraavaksi mentiin hitusen rockimmalla asenteella

Fazer oli myös suunnitellut oman Ihana Helsinki-cupcaken, eli kuorrutetun minttusuklaamuffinssin, jonka taikinapohjassa oli allekirjoittaneen mielestä ihan mukavanpuoleisesti sattumia ;) Ja muutenkin suht kookas leivos hujahti tämän sokerisiepon kitaan niin ettei kyllä suoraansanottuna tehnyt tiukkaakaan! Ihan hyvin voi minun mielestä syödä suklaamuffinssin iltapalaksi, ja miettiä kesäkuntoon pääsemistä vaikka sitten hmmm...vuoteen 2016 mennessä?! :D

Ulkomuoto ei tässä tapauksessa todellakaan pettänyt!

Yks sulle, yks mulle...kaksin aina kaunihimpi!

Vielä lähikuva, että voin vesittää muidenkin kuntokuurit ;)

Lauantaina onkin sitten luvassa ohjelmaa ainakin kovasti arvostamani, neljä kertaa vuodessa järjestettävän Ravintolapäivän (eikä, lisää syömistä..!) merkeissä, joten stay tuned folks!

Toim. huom. Voin varmaan tätä menoa pian julistaa tämän kokonaan ruokablogiksi...