Paluushokki

Osasin jo etukäteen vähän ennakoida, että huikean reissun jälkeen saattaa mahdollisesti iskeä jonkin asteinen omaan maahan palaamiseen liittyvä "shokkitila". Vaikka oon kokenut pahempiakin paluushokkeja muun muassa Hollannin viiden kuukauden vaihdosta palatessa ja jopa Italian muutaman päivän lomareissusta kotiutuessa, ei tämänkään kertainen olotila tuntunut alkuun yhtään sen paremmalta.

Olin toki jo hieman väsynyt viiden viikon reissaamisen jälkeen ja Meksikon ajoittain liiankin paahtava helle myös vaikutti osaltaan siihen, että välillä melkein toivoin olevani jossain vähän viileämmässä ympäristössä tuttujen ihmisten parissa. Viimesinä päivinä alkoikin jo tuntua siltä, että voi olla ihan kiva tulla takas Suomeen, vaikka ajatus lumipeitteestä ja nollan alapuolelle hiipivistä pakkasasteista kaiken trooppisen rantaelämän jälkeen vähän hirvittikin jossain mielen syövereissä! Ekat pari päivää Suomeen paluun jälkeen kirosinkin talvi-ilmaston, märät sukat ja pakkasesta sähköistyvät hiukset jonnekin alimpaan maanrakoon ja ruokin vilkasta mielikuvitustani miettimällä ekojen mahdollisten lentojen ottamista takas lämpimille leveysasteille :D Ikävöin (vielä tätä kirjoittaessakin) aivan suunnattomasti kävelyä ja auringonottoa Playan silkkisillä hiekkarannoilla, meren lempeitä aaltoja varpaissa, kaunista meksikonespanjaa, joka vain puhuttunakin on kuin musiikkia korville sekä tietysti kaikkia uusia huippuja kavereita kielikurssilta!

Sori, vielä vähän aikaa joudutte fiilistelee mun kanssa näitä rantakuvia :)

Suklaakahvila, jonka kautta kävi monesti askel koulun jälkeen

Äkkipikaisia ja epätoivosia palaamiskuvitteluja hillitsee (onneksi!) vähän se, että pari ihanaa ystävää on tulossa kylään pohjosemmasta parin seuraavan kuukauden aikana <3  Ja Meksikon muistoja verestämään ilmottauduin reggaeton-tunnille, mitä oon jo viime vuodesta lähtien miettiny mut aina jättäny jostain syystä menemättä. Tunnit on lähinnä tanssillisia kuntotunteja, jossa ei niinkään tarvi huolehtia miten tanssii, kunhan liikkuu ASENTEELLA! :) Eli tekniikan sijaan keskitytään enemmänkin pitämään hauskaa ja nauttimaan hyvästä musiikista ja sen tahdissa (kukin omalla tyylillään) liikkumisesta.

Espanjan karttunutta kielitaitoa koitan ylläpitää itsenäisesti opiskelemalla, sillä IH Riviera Maya -koulu tarjoaa ilmaisen online-kielikurssin kaikille, jotka on osallistunu aiemmin kurssille paikan päällä Meksikossa. Kotona mulla soi myös edelleen välillä ilosen pirteät ja energiset meksikolaiset radiokanavat netin kautta (Nayan-parka kun joutuu kestämään tätä kaikkea...! ;) )

Lisäksi etelän matkan sijaan varasin pääsiäiseksi lennot Kajaaniin (jee! :D), ja ilmottauduin vapaaehtoiseksi yhteen kivaan tapahtumaan tässä myöhemmin keväällä. Eli nyt on muutama juttu pitämässä mut ainakin toistaseksi Suomen rajojen sisäpuolella... Onneksi tällä viikolla on myös useampana päivänä paistellu aurinko ja ollu oikein keväinen keli eikä kauhean kylmäkään tähän vuodenaikaan nähden. Lisäksi päivät on huomattavasti pidentyny kun aamulla herätessä on jo valosaa ja vasta kuuden maissa illalla alkaa vähitellen hämärtää.

Aurinkoinen talvimaisema parvekkeelta Pasilan tv-torneineen

Meiltäkin päin löytyy hiihtolatuja - ei ehkä ihan koneella vedettyjä, mut kuitenkin! :)

Ja kevätpuro virtaa!

Kanada-lapaset lämmittää kevätauringon lisäksi :)

Lapsi on terve kun se leikkii...vai?! :D  t: Mari 5v.

Nyt odotan jo ihan malttamattomana Helsingin kesää, vappua, toukokuun Maailma kylässä -festareita, toivottavasti mökkijuhannusta Kainuussa Ristijärvellä sekä aurinkoisia, lämpimiä kesäpäiviä ja valosia, kuulaita kesäöitä! KESÄ TULE JO!

Eli päivä kerrallaan, katotaan miten tää taas lähtee tästä menemään... :)

Kevätvillityksissäni sorruin hempeän väriseen minikynsilakkaostokseen :)

Minne katosi päivät

Viimenen viikko Playalla hurahti aivan luvattoman nopeasti lähinnä espanjan opiskelun ja rennon rantaelämän merkeissä. Perjantaina oli viimenen koulupäivä, ja jo siinä vaiheessa meinasi mennä haikeaksi hyvästellä ihana ja aivan huippu opettaja Eli sekä osa muista kurssilaisista. Sain myös International House Riviera Maya –kielikoulun todistuksen, jonka mukaan oon opiskellut espanjaa virallisella eurooppalaisen luokituksen mukaisella A2-tasolla kolmen viikon aikana yhteensä 60 tuntia.

Koulun jälkeen suuntasin viimesen kerran kävelemään Playan loputtomalta tuntuvalle hiekkarannalle ja fiilistelemään vikaa päivää.

En tiiä oonko ikinä maininnu että majakat kiehtoo mua kovasti! :)

Selvästikin tarkkaan harkittu asuvalinta ympäristön värejä ja omaa kansalaisuutta mukaillen ;)

Matkamuistojen sarjassa: Mezcal on tequilamainen agaavekasvista valmistettu meksikolainen juoma...

...jonka pohjalta voi löytyä pieni yllätys!

Illalla oli viimeset cocktail-pirskeet asuntolalla ja sen jälkeen suunnattiin illalliselle kaatosateessa (!!) pieneen, kodikkaaseen rantaravintolaan, jossa soi Bob Marley-henkinen rento reggae-musiikki.

Lauantaina mulla oli varsin aikanen aamu kun suuntasin kahden matkalaukun kera kohti Playan bussiasemaa päästäkseni noin 30 kilometrin päässä sijaitsevalle Cancunin lentokentälle. Aamulla jopa normaalisti vilkas ja äänekäs pääkatu La Quinta Avenida oli vasta heräilemässä perjantaiyön jälkeisistä riennoista ja näyttäytyi viimesen kerran rauhallisemmassa muodossaan, kuten myös pieni, nopea vilaus rannasta.

Cancunin kenttä oli myös hyvin moderni, siisti ja yllättäinkin rantaelämähenkinen! :)

"Suomalaiset" ylös? Melkein lähti mukaan tuo kyltti :D

Cancunin rantaviivaa yläilmoista käsin

 Mun eka lento Cancunista New Yorkiin oli ihan aikataulussa ja New Yorkiin saavuttiin jopa etuajassa. Sieltä mulla oli jatkolento Helsinkiin, jolle ite kerkesin vallan mainiosti mutta isompi laukku oli päättänyt hukata ittensä jonnekin JFK:n valtavan kentän syövereihin. Tätä kirjottaessa oon jo turvallisesti Helsingissä kotisohvalle käpertyneenä toipumassa pitkistä lennoista sekä kaheksan aikavyöhykkeen ylityksestä ja toivon, että laukkukin tulee sieltä pian ehjänä perässä! :)

 

New Yorkin JFK:n kentällä oli Finnairin lähtöportilla Suomi-aiheista taidetta

Kröhöm, kotona ootti tämmönen saalis.. :D Kiitos äiti ja Nayan!

Karnevaalihumua

Ensinnäkin päivän sivistysosio:

Meksikossa käy vuosittain noin 22 MILJOONAA matkailijaa. 

Koko maan väkiluku on reilu 112 miljoonaa ja yksistään Mexico Cityn pääkaupunkiseudulla asustaa reippaat 21 miljoonaa ihmistä!

Tämän enempää en nyt luennoi vaan jätän maantieteelliset seikat ammattilaisille, ennen kuin joku asiantunteva professori repii siellä pelihousunsa :)

Kuitenkin, maahan jossa on näin tuhannen paljon populaa täytyy liittyä jotain erityistä, kun kerran niin monet matkailijatkin ovat löytäneet tiensä tänne. Oon koittanut viime päivien aikana havainnoida, mikä se erityinen asia on. Muutaman viikon perusteella ei uudesta maasta pysty luomaan välttämättä kovinkaan syvällistä käsitystä, mutta ainakin jyvälle voi päästä, jos kovasti niin haluaa.

Banaanit(kin) on täällä vähän machoja :)

Pari päivää sitten olin kävelemässä takasin asuntolalle ihan tavalliselta kauppareissulta ostoskassi täynnä leipää, banaaneja ja kahvia. Matkan varrella satuin törmäämään samassa asuntolassa majailevaan kaveriin, joka vinkkas, että parin korttelin päässä on suuret karnevaalit menossa. Seurasin uteliaana kovaäänisistä kantautuvaa älämölöä ja totta tosiaan, aukiolle päästessäni siellähän oli helmikuiset karnevaalit juuri parhaillaan alkamassa! Aukiolle oli pystytetty suuri esiintymislava ja katsomopenkit sekä paljon herkulliselta tuoksuvia ruokakojuja ja värikkäitä käsityökojuja.

Tacoja ja vähän lisää tacoja!

Karnevaalien ekana päivänä lavalle asteli yhteensä 12 eri latinalaistanssiryhmää, jotka olivat jokainen laittaneet kokoon aivan mielettömiä showspektaakkeleita upeine koreografeineen ja esitystä täydentävine värikkäine asuineen. Tanssilajeina nähtiin muun muassa sambaa, salsaa sekä muita lattarirytmejä välillä esimerkiksi street-tyylisillä liikkeillä höystettynä. Ja menohan oli ihan huikean mukaansatempaavaa, itekin huomasin välillä hytkyväni penkissä heiluttaen samalla koko muuta penkkiriviä :) Katsomo oli muutenkin ihan täpötäynnä lähinnä meksikolaisia ja ite tunsin erottuvani joukosta aika räikeästi vaalealla olemuksellani. Mutta ei se mitään, kaikilla oli hauskaa ja meno jatkui Playa del Carmenin yössä varsin riehakkaissa tunnelmissa aina puolille öin asti.

Tanssii käärmeiden kanssa

Tulitanssia

Pienetkin vetää täysillä!

Fatima -  mieletöntä naisenergiaa!

Ja blondihan sen kisan voitti! ;)

Viihdyin paikan päällä liki kolme tuntia unohtaen kokonaan ostoksetkin laukussa. Kuinka monesti kauppareissulta palatessa koko naapurusto muuttuu kuin miniatyyriversioksi Brasilian sambakarnevaaleista? Tämä on yksi niistä seikoista, miksi pidän Meksikosta: tuntuu, että kaikki on täällä mahdollista ja juuri tällaiset pienet jokapäiväiset ihmeet tekee elämästä paljon mielenkiintoisempaa!