Susiraja kuulee ja kuittaa

Kaiken maailmanmatkailun ja Helsingin kaupungin sykkeessä elämisen vastapainoksi on 
välillä rentouttavaa palata takaisin luonnon rauhaan Kainuun korpimaisemiin, joissa oon viettänyt ekat reilut parikymmentä vuotta elämästäni. Etenkin pääsiäisen, juhannuksen, joulun ja muiden vastaavien juhlapyhien aikaan monet muutkin täältä työn tai opiskelun perässä poismuuttaneet palaa takaisin lapsuuden- ja nuoruudenmaisemiinsa tapaamaan vanhempiaan ja kavereitaan.

Kajaanista lähtö oli mulle reilu parisen vuotta sitten vaikeaa, koska siellä oli mun koko elämäni aikana rakennettu turvaverkosto. Suunta Helsinkiin oli kuin hyppy tuntemattomattomaan, vielä ilman kypärää tai turvanaruakaan - siltä se ainakin silloin tuntui. Välillä itekin vielä ihmettelen, mistä oikein kumpusi se rohkeus ja päättäväisyys lähtemiseen.

Mitä Kainuu ja Kajaani oikeastaan merkitsevät mulle nykyään? Aina välillä seuraan Kainuun Sanomien nettiversiota, ja valitettavan usein siellä on uutisia väkivaltateoista, useimmiten alkoholipitoisista sellaisista, työttömyydestä, syrjäytymisestä ja muista kovinkaan mieltä ylentämättömistä aiheista. Tätä kirjoittaessa uutisssivun pääotsikkona oli "Kainuusta häviää 220 ammattikoulupaikkaa" ja myöhemmin silmääni sattuivat "10 murtoa yhdessä yössä" sekä "Hiihtäjät äityivät tappelemaan ladulla Sotkamossa" (eivät mahtuneet samalle ladulle vai..?). Talvivaarasta on revitty otsikoita puolestaan koko maan laajuisesti, joten siihen en kajoa nyt tämän enempää, kun kaikki tietävät enemmän tai vähemmän, mikä on tilanne.

Tällaisten kuulumisten lukeminen ei varsinaisesti saa katumaan parin vuoden takaista lähtöpäätöstä. Vilpittömästi nostan kuitenkin hattua vielä niille ihanille, mutta harvenemaan päin oleville kavereille, jotka sinnikkäästi ovat selvinneet Kainuussa kaikki nämä vuodet ja edelleen porskuttavat eteenpäin kulmakarvaakaan kohottamatta! :) Yksi jokaisen Kajaanin reissuni kohokohdista on rakkaan pitkäaikaisen ystävän kanssa kahvittelu ja kuulumisten vaihtaminen ja nauraminen vedet silmissä vaikkapa ABCilla!

Aiemmin tällä viikolla kantautui alunperin sosiaalisen median kautta tietoisuuteeni myös eräs erittäin ilahduttava uutinen, millaisia toivoisin kuulevani sieltä suunnalta lisääkin: kajaanilainen RTG Sales-yritys, joka tuottaa muun muassa Finnairin puhelinasiakaspalveluja, palkittiin Vuoden Kehittyjänä Aalto-yliopiston Markkinoinnin laitoksen ja SN4Mobilen tekemässä asiakastyytyväisyyskyselyihin perustuvassa tutkimuksessa.

Tämän positiivisen uutisen lisäksi yksi omasta mielestäni vahvimmista Kajaanin voimavaroista on Kajaanin harrastajateatteri, jonka nokkelia ja ajankohtaisiin aiheisiin kantaaottavia kesäteatteriesityksiä on pakko päästä katsomaan paikan päälle joka kesä. Lisäksi vielä yksi suupieliä kohottava tieto on se, että Sotkamoon ollaan kuulemma saamassa ihan oma elokuvateatteri! :-)

Kajaanin kaupunginteatteri

Lennolla Helsingistä Kajaaniin sain käsiini Flybe Uncovered -asiakaslehden, jonka kannen yksi otsikoista sai miltei silmät tippumaan päästä:

Niin, Flybe oli siis suorastaan repäissyt ja listannut 10 syytä rakastaa Kajaania! <3 Listalta löytyi muun muassa kulttuuria (Runoviikot, Kajaani Tanssii), kainuulaista perinneruokaa (juustoleipä ja rönttöset), Vuokatin lomakeskus, sekä tietysti kaunista luontoa esimerkiksi Kajaaninjoen varrella.

Oon aina jotenkin tykännyt Kajaaninjoesta ja sen ympäristöstä, ja puolen vuoden ajan asunutkin jokinäkymän päässä keskustassa. Joskus mietin, miksei jokiranta-aluetta voitaisi kehittää matkailullisia tarkoituksia varten, tai vaikka ihan paikallistenkin asukkaiden iloksi? Konkreettisena esimerkkinä olisi vaikkapa jokilaivojen rantautuminen kesällä Kauppatorin rantaan, ja näiden käyttäminen kelluvina ravintoloina kesäaikaan. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että jokialueesta ei toivota tehtävän meluisaa tai vilkasta kohdetta, vaan että se halutaan säilyttää lähinnä rauhallisena ja virkistyskäyttöön tarkoitettuna alueena kajaanilaisille.

Osittain sula Kajaaninjoki ja linnanrauniot

Kreivi Pietari Brahe perusti Kajaanin vuonna 1651

Rantapuiston muistomerkki olympiavoittaja Heikki Savolaiselle

Vähintäänkin kesällä Kajaani herää pitkästä talviunestaan ja edellä mainittujen Runoviikkojen ohella heinäkuun markkinakadulta on paikan päälle sattuessa pitänyt käydä ostamassa ainakin metrilakuja :) Tänä kesänä Vuokatissa järjestetään myös heinäkuiset suunnistuksen MM-kisat, joiden oheisohjelmassa nähdään muun muassa Cheek ja Jukka Poika Napiksella (HOX HOX!) :D

Kainuulaisten sitkeästä ja omia juuria kunnioittavasta asenteesta kertoo myös se, kun baari-illan päätteeksi vähän ennen valomerkkiä koko asiakaskunta yhtyy laulamaan Nälkämaan laulua rinta rottingilla ja suunnilleenkin yhtenäisellä sävelellä!

"Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
jylhien järvien loiskintaa.
Meidänpä mainetta mainivat nuo,
koskien ärjyt ja surkeat suot.
:,: Meidänpä vapautta vaarat on nää,
meidän on laulua lahtien pää.
Meille myös kevätkin keijunsa toi,
rastas ja metso täälläkin soi. :,:"

 

Näihin pääsiäistunnelmiin on hyvä lopettaa, Kajaani kiittää ja kuittaa!

Mitä opin reissusta ja mitä olisin tehnyt toisin

Nyt kun mun Pohjois-Amerikan reissusta on kulunut reilu kuukausi, ajattelin, että on hyvä hieman reflektoida jälkeenpäin ja miettiä reissun kannalta olennaisia asioita: mitä oikeastaan opin tästä matkasta, tai itsestäni sen aikana, vai opinko ylipäätään mitään ja onko jotain, mitä olisin tehnyt toisin, jos pitäisi tehdä samanlainen reissu uudestaan.

Ensinnäkin mitä opin tältä reissulta? Yhtenä tärkeimmistä opituista asioista koin ainakin sen, että kaikki menee aina niin kuin on mennäkseen, ja joihinkin asioihin, kuten lentoaikatauluihin, säätilaan ynnä muuhun vastaavaan en vaan voi vaikuttaa mitenkään, joten turha panikoida sellaisten asioiden suhteen. Jos joku asia menee pieleen, niin tilanne on yleensä korjattavissa ennemmin tai myöhemmin. Ja jos ei ole, niin miksi siltikään murehtia, jos asialle ei vaan ole mitään tehtävissä? Ylipäänsä opin siis olemaan ressaamatta turhaan sellaisista pienistä asioista, jotka ois ennen aiheuttaneet mulle tuhannen paljon päänvaivaa ja unettomia öitä. Nykyään ajattelen aina, että kun selvisin tuosta reissusta sen suuremmitta kolhuitta, varmasti selviän monista muistakin haasteista mitä elämä heittää eteen.

Opin itsestäni myös sen verran, että totesin yksinmatkustamisen, mistä kirjoittelinkin jo aiemmin täällä, sopivan mulle aika ajoin oikein hyvin. En oo oikein koskaan tykännyt reissata ison porukan mukana, koska ihmiset on niin erilaisia, ja jokainen voi haluta tehdä eri asioita, mikä yleensä johtaa joko siihen, että kaikki hajaantuu eri suuntiin, tai siihen että joku vetää palkokasvin kärsään, kun asiat ei mene oman mielen mukaan (en itekään tunnusta olevani kauhean hyvä kompromissien tekijä!) :) Voisin lähteä reissuun ehkä maksimissaan kolmen hengen porukalla, tai jos isommalla, niin sitten voi esimerkiksi sopia, ettei joka päivä reissun aikana hengata yhdessä, jos osalla on eri intressejä kuin toisilla.

Niin, palataanpa takaisin siihen, mitä opin, tällä kertaa kulttuurieroista. Jenkeissä ja Kanadassa tunnutaan korostavan, että jokaisella on oikeus ilmaista itseään verbaalisesti niin paljon kuin haluaa, eikä tässä ole mitään vikaa. Kaupoissa ja muualla julkisesti asioidessa kysellään luontevasti kuulumisia puolin ja toisin, höpötellään niitä näitä ja mielellään pidetään keskustelua yllä koko kohtaamisen ajan. Jos jostain syystä väliin eksyy hiljainen hetki, saattaa amerikkalainen nähtävästi vaivautua ja ajatella, että jonkin on oltava pielessä, esimerkiksi että keskustelukumppani ei pidä hänestä tai että tällä on jokin muu ongelma. Omalla kohdallani on välillä saattanut tulla väärinkäsityksiä, sillä jokainen, joka vähänkään tuntee meikäläistä tietää varmasti, ettei mulla ole koskaan ollut tarvetta lausua ääneen jokaikistä ajatusta mitä mun pään sisällä käy! :) Tämän takia jotkut saattaa välillä luulla, että oisin jotenkin viileä tai ylimielinen, tai ettei mun päässä ehkä yksinkertaisesti vaan käy mitään ;D Mikään näistähän ei suinkaan pidä paikkaansa, vaan tykkään välillä yksinkertaisesti pitää jotkut ajatukset itselläni enkä kailottaa niitä kaikelle kansalle.

Kirjallinen ilmaisuni sen sijaan on aina ollut omaa luokkaansa ;)

Jos taas etitään se tämän postauksen punanen lanka, mikä varmaan katosi ja heti alkukättelyssä.. Niin, edelleen kulttuurieroista, tällä kertaa Meksikossa. Harvinaisen selväksi siellä kävi, että sana 'mañana', minkä varsinainen merkitys on 'huomenna', ei suinkaan tarkoita, että joku asia hoituisi huomenissa! Enemmänkin sitä voisi kuvata ilmaisulla 'ei tänään' ;) Toisaalta tykkäsin Playan rennosta meiningistä ja huolettomuudesta, mutta jos joku asia piti oikeasti saada hoitumaan heti, ei se aina ollut niin yksinkertaista. Kärsivällisyyttäni sain monestikin kehittää, ja tottua siihen, että on ihan normaalia että asiat hoituu ajan kanssa, ei ehkä tehokkaasti, mutta enemmin tai myöhemmin kuitenkin.

Meksikolaisten aikakäsitys puolestaan oli oman kokemukseni mukaan se, että paikan päälle saavutaan ajoissa, eli silloin kun on sovittu, muttei ainakaan yhtään aikaisemmin. Välillä kuulin pientä kettuilua siitä, että esimerkiksi saksalaiset (ja varmaan suomalaisetkin) turistit on joka paikassa etuajassa, vaikkapa 10-15 minuuttia sovittua ajankohtaa aiemmin. Meksikolaisen oppaamme mukaan mitään mielenkiintoista ei tule tapahtumaan ENNEN sovittua ajankohtaa, joten on turha olla liian tehokas ja napottaa paikan päällä kuin urbaanit telttailijat Adam Lambertin keikkaa päivystäessä :)

Vielä yksi asia, minkä opin Meksikossa, oli ei-sanan kiertäminen. Meksikossa ja varmaan muuallakaan Latinalaisessa Amerikassa ei käytetä suoraan sanaa 'ei', vaan keksitään mieluummin joku selitys, jolla ei taas tarvi välttämättä olla päätä eikä häntääkään! Esimerkiksi jos kaveri haluaa lainata sun opiskelumuistiinpanoja, muttet syystä X halua lainata niitä, niin ei missään nimessä sanota ei, vaan keksitään tyyliin jotain 'koira/kissa/lemmikkiorava söi ne' tai jotain muuta, mistä keskustelukaveri varmaan tajuaa, ettei homma onnistu. Okei, ehkä jotain vähän uskottavampaa selitystä kuitenkin, mutta ei joka tapauksessa suoraan kieltäydytä tekemästä jotain.

Mitä sitten puolestaan olisin tehnyt toisin reissun suhteen? Hehee, ensinnäkin sen erään Kanadasta lähtöpäivän ja Meksikoon saapumispäivän pariinkin otteeseen mainitun lentomaratoonin olisin suunnitellu jotenkin paremmin! :D Reissun siinä vaiheessa alkoi jo vähän väsy painaa, ja ois saattanut olla järkevämpi jakaa niitä lentoja kahelle päivälle ja vaikka yöpyä siinä välissä Nykissä ja jatkaa seuraavana päivänä sieltä hyvin levänneenä Meksikoon. Sen sijaan olin ajatellu, että suoriltaan vaan posotan Cancuniin saman päivän aikana ja sinne yöksi. Cancunissa yöpyminen oli kans hieman turhaa, oisin hyvin voinut mennä suoraan bussilla Cancunin kentältä Playa del Carmeniin yöksi. Olin kuitenkin ajatellut, ettei bussilla tai ylipäätään millään ajoneuvolla liikkuminen Meksikossa yöllä ois ollut fiksua heti alkukättelyssä, mutta Jukatanilla oisin näin jälkeenpäin ajatellen voinut tehdäkin noin. Vaikka eihän sitä ikinä tiedä, oishan siellä voinut käydäkin jotain, paha mennä sanomaan jälkikäteen. Ehkä oli kuitenkin parempi pelata tuossa tilanteessa varman päälle eikä turhaan ressailla turvallisuusasioiden suhteen.

Jos jotain muuta vielä muuttaisin, niin ihan käytännön juttuja ajatellen oisin ottanut isomman matkalaukun mukaan! Mun isompi Samsoniten laukku oli kooltaan vielä suht pieni verrattuna lentoyhtiöiden matkatavaroiden maksimikokorajoituksiin. Viiden viikon pituisen reissun ja etenkin kahenlaisen eri varustuksen (talvi ja kesä) huomioonottaen oisin hyvinkin voinut olla liikkeellä kookkaamman laukun kanssa, vaikka kotona pakatessa naiivisti ajattelin, että enhän tarvi Meksikossa muuta kuin bikinit ja pari toppia ja hametta...VÄÄRIN! :D

Lopuksi voidaan vielä spekuloida, lähtisinkö uudestaan vastaavalle reissulle. Jos suoraan sanotaan, niin kyllä lähtisin, vaikka tältä istumalta, jos se vaan olisi mahdollista! New Yorkiin mulla ei mitään varsinaista hinkua tosin ole, tuntuu, että se tuli nähtyä eikä ihan heti ole pakko palata takaisin. Kanada sen sijaan jäi kiehtomaan monestakin syystä ja toivon, että vielä joskus pääsen sinne tutustumaan lisää itse maahan ja kanadalaisiin. Kanadassa ystävieni lisäksi tapasin Meksikossa kielikurssilla ollessa yllättävän paljon kanadalaisia, ja on jännä, että heidän kanssaan syntyi heti aina jonkinlainen yhteenkuuluvuuden tunne, kun yhdistävinä tekijöinä oli kylmä ilmasto, englannin kielen puhuminen (luontevammin kuin espanjan) sekä jonkinlainen maanläheisyys. Kaikkia näitä piirteitähän ei tietenkään voida jokaisen kohdalla yleistää.

Ja Meksikohan oli sitten taas myös oma lukunsa! Mulla on edelleen jostain syystä aika ajoin tosi kova ikävä sinne - ei se tunne ole oikein laantunut mihinkään sieltä paluun jälkeen, vaikka kuinka yritän saada itteni tajuamaan, että täällä Suomessa mulla on kaikki hyvin. Ja sehän on asia erikseen, onko tuo ikävän tunne millään lailla rationaalista - kukapa ei ikävöisi lämpimään lomaparatiisiin palmupuiden juurelle ja valkoiselle hiekkarannalle kauas Suomen pakkasista ja lumikinoksista. Mikäänhän ei tosin estä unelmoimasta kaikesta tuosta, ja uusien reissujen vaivihkaisesta, ainakin oman pään sisällä suunnittelusta! ;)

I'm just powdering my nose

Eräässä aiemmassa postauksessani taisin tunnustaa suuren salaisen (jaa, no se siitä sitten..) heikkouteni, nimittäin kosmetiikan. Mulla on teini-iästä lähtien ollu pöydät, hyllyt ja kaapit täynnä ties minkäkin näköstä purkkia ja putelia ja jossain vaiheessa oon miettiny jopa uranvaihtoa kyseiselle alalle, kun luonnollinen taipumukseni hipelöidä kaiken maailman purnukoita on aina ollut käsinkosketeltavissa. Vielä vanhempien luona asuessani äiskä sai aina päivitellä mun kosmetiikkamäärää ja nykyään puolestaan Nayan tarjoutuu välillä aina vapaaehtoiseksi räjäyttämään mun pankkoutuvat kauneudenhoitovarastot...

Nyt kun menin toistamiseen paljastamaan tämän koukutukseni, niin voin tässä samantien yhtä hyvin myös kertoa muutamasta luottotuotteestani:

• Victoria's Secretin vartalovoiteet

Tilasin näitä ekan kerran GroupOn-tarjouksena reilu vuosi sitten ja nyt New Yorkin reissulla tarttui mukaan taas muutama purkki. Aivan ihanan tuoksuisia, pakkaukset herkullisen näkösiä (nämähän on aina ne tärkeimmät kriteerit..) ja kosteutuspuoli toimii myös loistavasti!

Midnight Dare, Such A Flirt ja Coconut Passion...nam nam!

• Lushin saippuat ja kylpyvaahtoviipaleet

Käsintehtyä, eläinkokeetonta ja tuoretta luonnonkosmetiikkaa - ja nämä myös tuoksuu melkein syötäviltä! Lushin liike löytyy Suomessa Helsingistä ja tuotteita voi tilata myös suoraan netistä kotiin. Brittien Lushin sivuilta saa tilattua tuotteita edullisemmin, jos tilaa esimerkiksi isommalla porukalla, jolloin postikulut voidaan jakaa useamman henkilön kesken.

Alkmaar-saippua ja Creamy Candy-kylpyvaahtopala

• The Body Shopin Tea Tree Oil -finnistikki

Jostain syystä mun naama kuvittelee välillä vieläkin olevansa teini-ikäinen ja pukkaa silloin tällöin pari näppyä leukapieleen. Tällä täsmätuotteella oon kuitenkin saanut ne suht hyvin kuriin!

• Too Faced Glamour To Go Dream Edition -luomiväripaletti + Shadow Insurance -luomivärin pohjustusvoide

Tilasin nämä myös reilu vuosi sitten Briteistä edullisesti ja molemmat on todella riittoisia ja luomiväreissä löytyy sekä vaaleita hohtavia ja korostavia että tummia ja varjostavia mattavärejä. Luomiväreissä on runsaasti pigmenttiä, minkä takia ne onkin olleet niin pitkäkestoisia käytössä. Paletista löytyy lisäksi esiinvedettävä "alakerros", jonne on piilotettu poskipuna, huulikiilto sekä aurinkopuuteri. Kätevän kokoinen etenkin reissussa!

• Max Factor False Lash Effect Fusion-ripsiväri

Oon ostanu tätä kerta toisensa jälkeen, koska se vaan toimii niin hyvin: tuuheuttaa, pidentää, ei paakkuunnu ja vesiliukoisuudesta huolimatta on kestäny Meksikon kostean rannikkoilmaston helteet, Kanadan hirmupakkaset sekä jopa parit jäähyväiskyyneleet :')

• MSCHIC:in huulikiillot

Levittyy hyvin, ei tahmaa, upeat värit ja ISONA PLUSSANA: NÄMÄ TUOKSUU VALKOSUKLAALLE! <3
MSCHIC on suomalaisten naisten vuonna 2007 perustama, luonnonmukaista kosmetiikkaa suunnitteleva, tuottava, markkinoiva ja myyvä yritys. Tuotteita on Suomen lisäksi myynnissä mm. Yhdysvalloissa, Kanadassa, Hong Kongissa, Saksassa ja Ruotsissa. Lisätietoja MSCHIC:istä löytyy täältä.

Too Faced-tuotteet, Viva La Juicy-tuoksu, MSCHIC-huulikiillot...taas ylitin ittenikin tässä söpöilyssä :D

• Juicy Couture Viva La Juicy -hajuvesi

Ehdoton suosikki jo miltei pari vuotta, tämä vaan tuoksuu niin herkulliselle, kepeälle, vähän leikkisällekin ;)

• Tigin Masterpiece-hiuslakka

Jälleen kerran tätäkin on mennyt monta pulloa - tykkään sen hienojakoisesta koostumuksesta, vahvasta mutta ei tahmaavasta pidosta ja yllättäin taaskin ihanasta tuoksusta (yleensä hiuslakat haisee karmeille!) 

• Batisten XXL Volume-kuivashampoo

Käytän tätä jokapäiväisenä muotoilutuotteena, eli suoraan hiusten juureen sivuille ja vähän myös taakse. Pari pöyhäisyä ja puff - hiukset saa kovastikin rakennetta ja tuuheutta :)

Tigin hiuslakka ja Batisten kuivashampoo

• Essien ja O.P.I.:n kynsilakat

Yleensä tykkään pienemmistä kynsilakkapulloista, kun isot tuppaa helposti kuivumaan, mutta nämä on peittäviä jo yhdellä kerroksella ja kestää pitkään lohkeilematta. Mullahan vaikuttaa ostopäätöksiin pakkausten ulkonäön ja tuoksun lisäksi myös tuotteille annetut kivat nimet. Meksikon reissulla ja Suomen kesää odotellessa toimii esimerkiksi fiiliksen nostattajana O.P.I.:n herkullisen pinkki Feelin' Hot Hot Hot -sävy. Vielä jos nämäkin tuoksuisi jollekin muulle kuin kynsilakalle niin...! ;)

Lopuksi vielä ajankohtainen sananen kosmetiikan eläinkokeista. Nyt kun Euroopan unioni on kieltänyt eläinkokeet ja niillä testatun kosmetiikan myynnin alueellaan, herää kysymys, kuka oikeasti varmistaa, ettei näin tapahdu? Kukaan viranomainen ei ole eläinsuojelujärjestö Animalian tietojen mukaan ottanut tehtäväkseen tarkastaa kosmetiikan eläinkokeettomuutta, joten näillä näkymin luotetaan siis ainoastaan yritysten omaan sanaan?

Asemalta kaikuivat kuulutukset / Kutsuna jota pakoon ei pääse

 Oon tässä viime aikoina oman matkustamiseni lisäksi erinäisistä syistä hengannut vähän väliä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Aiemmin lyhyesti valottamieni Detroitin ja Cancunin lentokenttien hienouksien lisäksi halusin kertoa tarkemmin itelleni nykyään varsin tutuksi tulleesta Suomen suurimmasta kansainvälisestikin arvostetusta lentoasemasta. Helsinki-Vantaan kautta lentää vuodessa lähes 15 miljoonaa matkustajaa ja se on viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana palkittu joka vuosi erinomaisuudestaan muun muassa kansainvälisen ilmakuljetusliitto IATA:n, brittiläisen ilmailututkimusorganisaatio Skytraxin sekä myös brittiläisen lifestyle-lehti Monoclen toimesta. Tarkempaa tietoa palkinnoista löytyy täältä.

Se on pastilli!  (Kuva: Finavia Oyj)

 Omasta mielestäni Helsinki-Vantaan lentoasema on selkeäopasteinen sekä tehokas ja toimiva palveluidensa suhteen. Lentokentälle saavuttaessahan ollaan useimmiten lähdössä jonkin sortin reissuun, eli monelle matkustajalle lentokentällä asiointi ja oleskelu on matkan ensimmäinen konkreettinen vaihe. Silloin halutaan, että reissu alkaa hyvillä mielin ja toivotaan lähtöselvityksen, turvatarkastuksen ynnä muiden muodollisuuksien sujuvan niin mutkattomasti kuin mahdollista.

Kuva: Finavia Oyj

Suomi-brändiä on mielestäni onnistuneesti tuotu esille perinteisten Marimekon, Iittalan ja Arabian lahjatavaroiden lisäksi lentoaseman Muumi-myymälässä. Lisäksi ostosvalikoimiin on putkahtanut myös uutukainen maailman ensimmäinen Angry Birds-lentokenttämyymälä. Tässä vaiheessa herääkin mielenkiinto - kuinkahan moni esimerkiksi Aasiasta tuleva matkustaja tietää Angry Birdsin alkuperämaan? Keskustelin asiasta kerran lennolla Ottawasta Detroitiin, kun vieruskaverikseni sattui korealainen bisnesmies. Hän kertoi lastensa pelaavan innoissaan Angry Birds-peliä, muttei ollut koskaan ajatellutkaan, mistä maasta pelin idea on lähtöisin. Nokian alkuperä sentään oli herralle kuitenkin selvää pässinlihaa! :)

Moni matkustaja saattaa lentokentällä pyöriessään napata kirjakaupasta mukaan uutuuspokkarin reissulukemiseksi. Helsinki-Vantaalta löytyy myös Book Swap-kirjanvaihtopiste, josta kuka tahansa voi ottaa kirjan mukaan täysin maksutta, sekä halutessaan myös kiikuttaa omat kirjat vaihtoon muille reissaajille luettaviksi. Tämän idean kehittivät Finnairin kahdeksan laaduntarkkailijaa (Quality Hunters), jotka yhdessä tutkivat ja keksivät kehitysideoita, miten lentomatkustamisesta ja lentoasemien palveluista voitaisiin tehdä vieläkin parempi kokemus matkustajille. Kirjavaihtopisteen idea osoittautui yhdeksi suosituimmista! Helsinki-Vantaan lentoasemalla on käytössä myös kaikille ilmainen avoin langaton verkko, ja liikkumista lentokenttäalueella helpottaa ilmainen lentokenttäbussi, joka kulkee pysäköintialueiden ja terminaalien väliä 15 minuutin välein.

Jäänpoisto ja -estosysteemit meneillään

Maailman lumimyrskyissä on viime talvina pähkäilty, kuinka Helsinki-Vantaa onnistuu pitämään kiitoradat puhtaana lumesta ja jäästä ja operoimaan lentoja ääriolosuhteissakin. Totuushan on yksinkertaisesti se, että Suomessa tällaiset sääolosuhteet on täysin normaaleja talviaikaan ja niihin osataan varautua suuremmassa mittakaavassa, kuin yhdellä traktorilla ja parilla kolalla ja lapiolla. Finavian lentokentillä käytetään SnowHow-tekniikkaa, johon kuuluu lentokenttien ylläpitämisen lisäksi myös lentokoneiden jäänesto- ja jäänpoistokäsittelyt. Aiheesta enemmän kiinnostuneet voivat klikata tänne lukeakseen ja katsoakseen lisää.

Omana suosikkinani täytyy mainita Helsinki-Vantaan terminaali kakkosen saapuvien 2B-aulassa sijaitseva Starbucks-kahvila. Vaikka en Jenkkilän ulkopuolella välttämättä ensimmäisenä innostuisi tukemaan tätä monikansallista kahvilaketjua, ovat sen chilisuklaabrowniet ja piparminttulatte silti jotain pientä luksusta arjessa! Lisäksi plussana kahvilan sijainti, joka tarjoaa aitiopaikan saapuvien matkustajien, iloisten jälleennäkemisten sekä tyylikkäiden lentoemojen ja -kapteenien univormujen tarkkailuun (mullako muka liikaa vapaa-aikaa..!)

Itelläni on vielä testaamatta yleisöä varten rakennettu ilmainen lentokoneiden katseluterassi, joka tosin on talvisaikaan ymmärrettävästikin suljettuna. Näköalatasanne tarjoaa kuulemani mukaan upeat näkymät kiitotie 1:lle ja 2:lle sekä koneiden pysäköintipaikoille asematasolle. Mua on aina kiehtonut katsella lentokoneiden nousua ja laskeutumista, ja arvailla jo kaukaa koneen ollessa ilmassa, mikä lentoyhtiö on koneen värityksen perusteella kyseessä (Kajaanissahan tätä ei tosin tarvi paljoakaan jättää arvailujen varaan! ;)

Onko teidän reissuilla sattunut kohdalle sellaisia lentokenttiä, joilla mielellään olisitte viettäneet aikaa pitempäänkin, tai muuten vaan erikoisia tai viihtyisiä kenttiä?

Viisi syytä tykätä Helsingistä

Helsinki on viime vuosina ollut useamman kerran listattuna maailman kymmenen parhaan kaupungin joukkoon muun muassa Australiassa, Kanadassa, Uudessa-Seelannissa ja Itävallassa sijaitsevien kaupunkien lisäksi. Nämä vertailut (mm. The Economist-aikakauslehti) ovat useimmiten perustuneet elämänlaatuun, kuten turvallisuuteen, koulutukseen, terveydenhoitoon, ympäristöön, poliittiseen vakauteen sekä kulttuuri- ja virkistystarjontaan. Tarkemmin kyseisiä listoja on eritelty esimerkiksi täällä.

Näistä tutkimuksista inspiroituneena halusin tehdä myös oman listan, minkä takia oon parin vuoden Helsingissä asumisen aikana tykästynyt tähän eläväiseen kaupunkiin:


1. Kansainvälinen ilmapiiri

Rakastan sitä tunnetta, kun vieläkin välillä Helsingin keskustassa liikkuessa tunnen olevani kuin kaupunkireissulla jossain ulkomailla: lähes kaikki maailman kansallisuudet ja kielet on katukuvassa edustettuina! Muutenkin täällä näkee niin kaikenlaista erilaista tallaajaa, että on helppo itsekin sopeutua joukkoon kun kaikki ei ole yhdestä samasta muotista valettuja.

Maailma kylässä -festarit Kaisaniemessä toukokuussa 2012

2. Erilaiset tapahtumat ja muu kulttuuritarjonta

Näitä riittää lähes vuoden joka päivälle, jopa enemmän kuin missä ehtii käymään! Omia suosikkejani on jokavuotiset Matka-messut, Maailma kylässä-festarit sekä tänä kesänä myös Helsinkiin saapuva The Tall Ship Races -kansainvälinen purjehdustapahtuma. Lisäksi ei sovi unohtaa esimerkiksi kattavaa kansainvälistä musiikkitarjontaa. Jo yksistään Hartwall Areenan keikkakalenteria vilkaisemalla tänä keväänä ja kesänä on odotettavissa muun muassa Adam Lambertin, Pinkin, Eros Ramazzottin, KISS:in sekä Rihannan konsertit. Suureksi onnekseni kerkesin myös just ja just napata liput Cheekin jäähallin keikalle syyskuussa!

3. Ruokakulttuuri

Kansainvälisestä ilmapiiristä johtuen myös lähes kaikki maailman ruokakulttuurit on Helsingissä edustettuina ja tarjonta on näin ollen melkoisen monipuolista. Ite oon tykästynyt etenkin tässä postauksessa aiemmin kuvailemaani meksikolaiseen katuruokapaikka Choloon, täällä mainitsemaani Mero Nepaliin sekä Kampin ostoskeskuksessa sijaitsevaan Singapore Hot Wokin paistettuihin riisiannoksiin. Muutaman kerran vuodessa järjestettävänä Ravintolapäivänä täällä on myös runsaasti innokkaita ja yritteliäitä pop up-keittiöiden, -kahviloiden ja muiden herkkupaikkojen perustajia. Näitä yhtenä päivänä auki olevia erikoisuuksia kannattaa ehdottomasti testata!

Liikkuva viinibaari :) (Kuva: Iltasanomat/Heikki Saukkomaa)

4. Meri

Musta on jotenkin rauhoittavaa asua meren äärellä, ja toivoisin että sitten "isona" voisin asua aivan meren rannalla, tai niin että ikkunasta näkyisi merimaisema. Helsingin Kauppatorilla saa voissa paistettujen muikkujen lisäksi haistaa raikkaan merituulahduksen ja ottaa vaikka lautan Suomenlinnaan tai Korkeasaareen nauttien meri-ilmastosta keskellä ulappaa. Italiassa Genovassa asuessa tykkäsin myös sen merenrantakaupunkifiiliksestä, ja samankaltainen rantatunnelma vei mun sydämen Meksikossa Playa del Carmenissakin. Meren aaltojen liplatuksen katselemisessa vaan on sitä jotain.

5. Sijainti

Meren läheisyyden lisäksi on kätevää asua Helsinki-Vantaan lentokentän kupeessa, jos sattuu olemaan taipumusta matkakuumeilulle kuten allekirjoittaneella. Kajaanissa asuessa oli ulkomaille suunnatessa aina suurin haaste päästä ensin sieltä joko junalla (7 h) tai bussilla (12 h) Helsinkiin!

Aina välillä oon pysähtynyt miettimään, onko Helsingissä asuminen muuttanut mua jollain tapaa ja todennut, että totta kai on. Kainuulaisia juuriani koskaan unohtamatta olen kuitenkin jollain lailla rakentanut Helsingissä itselleni uuden, positiivisemman identiteetin. Kaupungin monipuolisuus ja yllätyksellisyys inspiroi mua päivittäin ja taas kerran ne pienet asiat, joista kirjoitin esimerkiksi tässä postauksessa saa mut hymyilemään ja tuntemaan itseni aika ajoin todella onnelliseksi. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, että ikävöin usein pohjoiseen ja toivoisin voivani käydä siellä asuvien vanhempieni ja ystävieni luona useammin!

Te, jotka asutte Helsingissä tai käytte siellä usein: keksittekö muita hyviä syitä tykätä pääkaupungista?

Tää on mun stadi?

En ollut oikeastaan koskaan varsinaisesti unelmoinut muuttavani jonain kauniina päivänä Helsinkiin ja jopa joskus kutsuvani sitä asuinkaupungikseni. Ennen tänne muuttoa olin käynyt pääkaupungissamme vain muutamia satunnaisia kertoja saamatta juurikaan mitään sen kummempaa tunnetta irti ratikoiden kolinasta tai rautatieaseman ihmispaljoudesta. Helsinki on tätä ennen ollut mulle lähinnä pelkkä läpikulkureitti Kajaanista Helsinki-Vantaan lentokentälle, jotta pääsen reissuun ulkomaille.

Mulla kesti aluksi useamman kuukauden sopeutua Helsinkiin, ainakin kesän tuloon asti. Kesällähän lähes jokainen Suomen kaupunki näyttää parhaat puolensa, ihmiset on iloisia ja luonto kukoistaa, jos siis sellaista sattuu lähettyviltä löytymään. Yksi suurimmista sopeutumishaasteista on ollut yhtään liioittelematta tämä kielimuuri! Vaikken ite puhu kovinkaan vahvaa murretta, etelässä huomataan heti, jos on vähänkään pohjosemmasta, ja usein siitä kuulee myös jos jonkinlaista kuittailua, useimmiten kuitenkin ihan hyväntahtoista (kai?). Haluaisinpa vaan olla kärpäsenä katossa, kun joku ristijärveläinen tai suomussalmelainen vahvaa Kaennuuta vääntävä koittaa jutustella henkeviä stadin slangia sproogaavan etelän asukin kanssa! :)

Välillä mulla on myös itellä ollut vaikeuksia ymmärtää paikallisten puhetta, etenkin jos joku viljelee slangisanoja turhan tiheään. Huojentavaa on kuitenkin se, että aika harva täällä enää loppuunsa käyttää alkuperäistä 'stadin slangia', joka voi olla pienissä määrissä ihan hauskan kuulosta mutta josta ei ottaisi selvää itse Agricolakaan. Jotenkin omaan korvaan myös kuulostaa siltä, että täällä jätetään usein lopputavut tai vokaalit pois sanojen lopusta, ikään kuin nielastaan ne tai yksinkertaisesti vaan unohdetaan ne jonnekin? Tämä aiheuttaa mulle sen, ettei kommunikointi aina toimi kun en aivan ymmärrä puolikkaita sanoja ;)

Puhetyyli on etelässä omasta mielestäni myös nopeampaa kuin pohjoisessa, kun taas ite oon tottunut verkkaisempaan, rauhalliseen äänensävyyn ja mielellään suht selkeään artikulaatioon. Ehkä puhetyyli heijastaa jotenkin etelän ihmisten elämäntyyliä? Kliseisesti yleistettynähän ainakin Helsingissä näkee ihmisten juoksevan pää kolmantena jalkana bussien/junien/ratikoiden/metron perässä, mitä oon kyllä itekin saanut harjotuttaa - sehän käy välillä aivan hyötyliikunnasta kun aamulla ottaa silmät ristissä himospurtin bussipysäkille...siis "dösälle".

Okei, ehkä tässä juostaan jostain muusta syystä..

Omaan suuhuni etelän puhetyyli ei ole kyllä liioin päässyt tarttumaan, ja mun mielestä on hienoa koittaa säilyttää oma murteensa, olipa se sitten miten vahvasti esiintuleva tahansa. Välillä saatan tietosesti yrittää olla venyttämättä sanoja liiaksi, että saan itteni ees joten kuten ymmärretyksi, eikä kuulija keskity sanojen merkityksen sijaan päivittelemään, mistä maaseudulta ('landelta') oon oikein kotosin :D Toisinaan taas tykkään oikein uhallakin puhhuo nii ouosti kuvvaan ossaan ja kiusaksikin vähän liioitella pohjoista taustaani.

On joka tapauksessa jännä huomata, että jopa saman maan sisällä voi olla näin suuria kielieroja, puhumattakaan jos lähdetään ulkomaille! Sanomattakin selvää on kuitenkin se, että tulen aina olemaan ylpeä kajaanilaisista juuristani enkä oikein vieläkään osaisi ajatella itseäni karkeasti jaotellen helsinkiläisenä. Ennemminkin Helsinkiin muuttaneena alunperin kajaanilaisena, joka on kiinnostunut kaikista maailman eri kulttuureista ja erilaisista elämäntyyleistä. Jos joku keksii tälle kuvaukselle lyhemmän termin niin saa laittaa tulemaan kommenttia! :)

P.S. Kaikesta tästä huolimatta olen kuitenkin tässä parin vuoden aikana oppinut pitämään Helsingistä kaupunkina. Miksikö? Siihen tarvin kokonaisen uuden postauksen verran sanoja, joten perästä kuuluu!

Madventures @ GoExpo 2013

 

Viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa esittäytyi GoExpo 2013 eli Suomen suurin liikunnallinen messutapahtuma. Kolmipäiväinen tapahtuma veti kaiken kaikkiaan yli 42 000 kävijää ja aihealueena oli erilaisten liikunnallisten ulkoaktiviteettien lisäksi muun muassa Kuva&Kamera-messut, joille suuntasimme Nayanin kanssa hakemaan inspiraatiota valokuvauksen suhteen. Tai ainakin toinen meistä, sillä ite olin sattunut kuulemaan suurten seikkailijoiden, nykyajan pelottomien tutkimusmatkailijoiden sekä pitkäaikaisten esikuvieni Madventuresin kaksikon Riku Rantalan ja Tuomas 'Tunna' Milonoffin vierailevan kyseisillä messuilla.

Lauantaina reippaat askeleemme kulkivat siis kohti Pasilan messukeskusta, jossa tapahtuma olikin jo täydessä käynnissä. Hetken harhailtuamme löytyi tv:stä tuttu reissaajakaksikko ja itehän menin innostuksesta miltei sanattomaksi idoleitteni seurassa! Sain molempien herrojen nimmarit heidän teokseensa Kansainvälisen seikkailijan opas, joka on koristanut mun kirjahyllyä viimeiset pari vuotta ja joka oli tiukassa syynissä etenkin ennen viimesintä reissuani.

Puhekykyni takasin saatuani kyselin Rikulta ja Tunnalta, ovatko he kokemuksen syvällä rintaäänellä hokanneet mitään keinoa päästä eroon ikuisesta matkakuumeesta, tai ainakin lieventää sitä. Ei ollut pojilla neuvoa moiseen, muuta kuin uusien reissujen suunnittelu, edellisten matkojen kokemusten fiilistely ja matkamusiikin kuuntelu. No sitähän minäkin! Tässä asiassa luotan täysin kokeneempien reissaajien neuvoihin enkä edes siis yritä enää parantua tästä katalasta taudista :D

Kuva&Kamera-messujen yhtenä vetonaulana oli Madventures-reissuvideomateriaaleista teetetyt korkeatasoiset kuvat, joissa on vangittuna hätkähdyttäviä, tunteita herättäviä, pelottavia tai muuten vain erikoisia otoksia kaksikon reissuilta ympäri maailmaa.

½

Lisäksi messuilta löytyi runsaasti muitakin mielenkiintoisia valokuvanäyttelyitä

Hyvin osaa riekko maastoutua :)

Kyllä muakin pelottas!

Rich Bitch

Maalaisromantiikkaa?

Muuta mielenkiintoista messuilla oli hämähäkkimäistä minihelikopteria muistuttava lentävä kuvauslaite, johon laitetaan oma kamera sisälle ja jolla saa otettua kuvia lintuperspektiivistä. Kuva ja video varmaan kertoo tästä taas enemmän kuin tuhat sanaa:

Niin ja siitä itse valokuvaamisesta. Itehän en oo mitenkään ammattilaiskuvaaja enkä ees amatööri sellanen. Lähetään nyt vaikka siitä, että useimmiten onnistun kuitenkin saamaan kohteen sinne linssiin ja painamaan oikeaa nappulaa oikeaan aikaan. Tykkään kyllä valokuvata kaikkea, mikä visuaalisesti miellyttää mun silmää ja inspiroi ajatuksenjuoksua.

Tämä on riittäny mulle tähän mennessä, enkä oo kaivannu mitään kovin monimutkaisia järkkärikameroita kun en ilman ammattiapua varmaan saisi moista kapistusta edes päälle! Oon ihan käsi kaikkien teknisten laitteiden kanssa eikä mun normaalisti harvinaisen hyvälaatuinen kärsivällisyyteni jaksa keskittyä tuhannen napin ja nippelin eri ominaisuuksiin. En oo oikein koskaan erityisemmin osannu olla kameran edessäkään, tuntuu että sillon pitäs väkisin yrittää vääntää joku pepsodent-hymy mikä näyttää siinä tilanteessa kaikkea muuta kuin luonnolliselta. Ehkä tulevaisuudessa koitan panostaa noihin valokuvaamisen saloihin enemmän, etenkin näin bloggaamisen hyödyllisenä apuvälineenä :)