Susiraja kuulee ja kuittaa

Kaiken maailmanmatkailun ja Helsingin kaupungin sykkeessä elämisen vastapainoksi on 
välillä rentouttavaa palata takaisin luonnon rauhaan Kainuun korpimaisemiin, joissa oon viettänyt ekat reilut parikymmentä vuotta elämästäni. Etenkin pääsiäisen, juhannuksen, joulun ja muiden vastaavien juhlapyhien aikaan monet muutkin täältä työn tai opiskelun perässä poismuuttaneet palaa takaisin lapsuuden- ja nuoruudenmaisemiinsa tapaamaan vanhempiaan ja kavereitaan.

Kajaanista lähtö oli mulle reilu parisen vuotta sitten vaikeaa, koska siellä oli mun koko elämäni aikana rakennettu turvaverkosto. Suunta Helsinkiin oli kuin hyppy tuntemattomattomaan, vielä ilman kypärää tai turvanaruakaan - siltä se ainakin silloin tuntui. Välillä itekin vielä ihmettelen, mistä oikein kumpusi se rohkeus ja päättäväisyys lähtemiseen.

Mitä Kainuu ja Kajaani oikeastaan merkitsevät mulle nykyään? Aina välillä seuraan Kainuun Sanomien nettiversiota, ja valitettavan usein siellä on uutisia väkivaltateoista, useimmiten alkoholipitoisista sellaisista, työttömyydestä, syrjäytymisestä ja muista kovinkaan mieltä ylentämättömistä aiheista. Tätä kirjoittaessa uutisssivun pääotsikkona oli "Kainuusta häviää 220 ammattikoulupaikkaa" ja myöhemmin silmääni sattuivat "10 murtoa yhdessä yössä" sekä "Hiihtäjät äityivät tappelemaan ladulla Sotkamossa" (eivät mahtuneet samalle ladulle vai..?). Talvivaarasta on revitty otsikoita puolestaan koko maan laajuisesti, joten siihen en kajoa nyt tämän enempää, kun kaikki tietävät enemmän tai vähemmän, mikä on tilanne.

Tällaisten kuulumisten lukeminen ei varsinaisesti saa katumaan parin vuoden takaista lähtöpäätöstä. Vilpittömästi nostan kuitenkin hattua vielä niille ihanille, mutta harvenemaan päin oleville kavereille, jotka sinnikkäästi ovat selvinneet Kainuussa kaikki nämä vuodet ja edelleen porskuttavat eteenpäin kulmakarvaakaan kohottamatta! :) Yksi jokaisen Kajaanin reissuni kohokohdista on rakkaan pitkäaikaisen ystävän kanssa kahvittelu ja kuulumisten vaihtaminen ja nauraminen vedet silmissä vaikkapa ABCilla!

Aiemmin tällä viikolla kantautui alunperin sosiaalisen median kautta tietoisuuteeni myös eräs erittäin ilahduttava uutinen, millaisia toivoisin kuulevani sieltä suunnalta lisääkin: kajaanilainen RTG Sales-yritys, joka tuottaa muun muassa Finnairin puhelinasiakaspalveluja, palkittiin Vuoden Kehittyjänä Aalto-yliopiston Markkinoinnin laitoksen ja SN4Mobilen tekemässä asiakastyytyväisyyskyselyihin perustuvassa tutkimuksessa.

Tämän positiivisen uutisen lisäksi yksi omasta mielestäni vahvimmista Kajaanin voimavaroista on Kajaanin harrastajateatteri, jonka nokkelia ja ajankohtaisiin aiheisiin kantaaottavia kesäteatteriesityksiä on pakko päästä katsomaan paikan päälle joka kesä. Lisäksi vielä yksi suupieliä kohottava tieto on se, että Sotkamoon ollaan kuulemma saamassa ihan oma elokuvateatteri! :-)

Kajaanin kaupunginteatteri

Lennolla Helsingistä Kajaaniin sain käsiini Flybe Uncovered -asiakaslehden, jonka kannen yksi otsikoista sai miltei silmät tippumaan päästä:

Niin, Flybe oli siis suorastaan repäissyt ja listannut 10 syytä rakastaa Kajaania! <3 Listalta löytyi muun muassa kulttuuria (Runoviikot, Kajaani Tanssii), kainuulaista perinneruokaa (juustoleipä ja rönttöset), Vuokatin lomakeskus, sekä tietysti kaunista luontoa esimerkiksi Kajaaninjoen varrella.

Oon aina jotenkin tykännyt Kajaaninjoesta ja sen ympäristöstä, ja puolen vuoden ajan asunutkin jokinäkymän päässä keskustassa. Joskus mietin, miksei jokiranta-aluetta voitaisi kehittää matkailullisia tarkoituksia varten, tai vaikka ihan paikallistenkin asukkaiden iloksi? Konkreettisena esimerkkinä olisi vaikkapa jokilaivojen rantautuminen kesällä Kauppatorin rantaan, ja näiden käyttäminen kelluvina ravintoloina kesäaikaan. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että jokialueesta ei toivota tehtävän meluisaa tai vilkasta kohdetta, vaan että se halutaan säilyttää lähinnä rauhallisena ja virkistyskäyttöön tarkoitettuna alueena kajaanilaisille.

Osittain sula Kajaaninjoki ja linnanrauniot

Kreivi Pietari Brahe perusti Kajaanin vuonna 1651

Rantapuiston muistomerkki olympiavoittaja Heikki Savolaiselle

Vähintäänkin kesällä Kajaani herää pitkästä talviunestaan ja edellä mainittujen Runoviikkojen ohella heinäkuun markkinakadulta on paikan päälle sattuessa pitänyt käydä ostamassa ainakin metrilakuja :) Tänä kesänä Vuokatissa järjestetään myös heinäkuiset suunnistuksen MM-kisat, joiden oheisohjelmassa nähdään muun muassa Cheek ja Jukka Poika Napiksella (HOX HOX!) :D

Kainuulaisten sitkeästä ja omia juuria kunnioittavasta asenteesta kertoo myös se, kun baari-illan päätteeksi vähän ennen valomerkkiä koko asiakaskunta yhtyy laulamaan Nälkämaan laulua rinta rottingilla ja suunnilleenkin yhtenäisellä sävelellä!

"Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
jylhien järvien loiskintaa.
Meidänpä mainetta mainivat nuo,
koskien ärjyt ja surkeat suot.
:,: Meidänpä vapautta vaarat on nää,
meidän on laulua lahtien pää.
Meille myös kevätkin keijunsa toi,
rastas ja metso täälläkin soi. :,:"

 

Näihin pääsiäistunnelmiin on hyvä lopettaa, Kajaani kiittää ja kuittaa!