Mitä opin reissusta ja mitä olisin tehnyt toisin

Nyt kun mun Pohjois-Amerikan reissusta on kulunut reilu kuukausi, ajattelin, että on hyvä hieman reflektoida jälkeenpäin ja miettiä reissun kannalta olennaisia asioita: mitä oikeastaan opin tästä matkasta, tai itsestäni sen aikana, vai opinko ylipäätään mitään ja onko jotain, mitä olisin tehnyt toisin, jos pitäisi tehdä samanlainen reissu uudestaan.

Ensinnäkin mitä opin tältä reissulta? Yhtenä tärkeimmistä opituista asioista koin ainakin sen, että kaikki menee aina niin kuin on mennäkseen, ja joihinkin asioihin, kuten lentoaikatauluihin, säätilaan ynnä muuhun vastaavaan en vaan voi vaikuttaa mitenkään, joten turha panikoida sellaisten asioiden suhteen. Jos joku asia menee pieleen, niin tilanne on yleensä korjattavissa ennemmin tai myöhemmin. Ja jos ei ole, niin miksi siltikään murehtia, jos asialle ei vaan ole mitään tehtävissä? Ylipäänsä opin siis olemaan ressaamatta turhaan sellaisista pienistä asioista, jotka ois ennen aiheuttaneet mulle tuhannen paljon päänvaivaa ja unettomia öitä. Nykyään ajattelen aina, että kun selvisin tuosta reissusta sen suuremmitta kolhuitta, varmasti selviän monista muistakin haasteista mitä elämä heittää eteen.

Opin itsestäni myös sen verran, että totesin yksinmatkustamisen, mistä kirjoittelinkin jo aiemmin täällä, sopivan mulle aika ajoin oikein hyvin. En oo oikein koskaan tykännyt reissata ison porukan mukana, koska ihmiset on niin erilaisia, ja jokainen voi haluta tehdä eri asioita, mikä yleensä johtaa joko siihen, että kaikki hajaantuu eri suuntiin, tai siihen että joku vetää palkokasvin kärsään, kun asiat ei mene oman mielen mukaan (en itekään tunnusta olevani kauhean hyvä kompromissien tekijä!) :) Voisin lähteä reissuun ehkä maksimissaan kolmen hengen porukalla, tai jos isommalla, niin sitten voi esimerkiksi sopia, ettei joka päivä reissun aikana hengata yhdessä, jos osalla on eri intressejä kuin toisilla.

Niin, palataanpa takaisin siihen, mitä opin, tällä kertaa kulttuurieroista. Jenkeissä ja Kanadassa tunnutaan korostavan, että jokaisella on oikeus ilmaista itseään verbaalisesti niin paljon kuin haluaa, eikä tässä ole mitään vikaa. Kaupoissa ja muualla julkisesti asioidessa kysellään luontevasti kuulumisia puolin ja toisin, höpötellään niitä näitä ja mielellään pidetään keskustelua yllä koko kohtaamisen ajan. Jos jostain syystä väliin eksyy hiljainen hetki, saattaa amerikkalainen nähtävästi vaivautua ja ajatella, että jonkin on oltava pielessä, esimerkiksi että keskustelukumppani ei pidä hänestä tai että tällä on jokin muu ongelma. Omalla kohdallani on välillä saattanut tulla väärinkäsityksiä, sillä jokainen, joka vähänkään tuntee meikäläistä tietää varmasti, ettei mulla ole koskaan ollut tarvetta lausua ääneen jokaikistä ajatusta mitä mun pään sisällä käy! :) Tämän takia jotkut saattaa välillä luulla, että oisin jotenkin viileä tai ylimielinen, tai ettei mun päässä ehkä yksinkertaisesti vaan käy mitään ;D Mikään näistähän ei suinkaan pidä paikkaansa, vaan tykkään välillä yksinkertaisesti pitää jotkut ajatukset itselläni enkä kailottaa niitä kaikelle kansalle.

Kirjallinen ilmaisuni sen sijaan on aina ollut omaa luokkaansa ;)

Jos taas etitään se tämän postauksen punanen lanka, mikä varmaan katosi ja heti alkukättelyssä.. Niin, edelleen kulttuurieroista, tällä kertaa Meksikossa. Harvinaisen selväksi siellä kävi, että sana 'mañana', minkä varsinainen merkitys on 'huomenna', ei suinkaan tarkoita, että joku asia hoituisi huomenissa! Enemmänkin sitä voisi kuvata ilmaisulla 'ei tänään' ;) Toisaalta tykkäsin Playan rennosta meiningistä ja huolettomuudesta, mutta jos joku asia piti oikeasti saada hoitumaan heti, ei se aina ollut niin yksinkertaista. Kärsivällisyyttäni sain monestikin kehittää, ja tottua siihen, että on ihan normaalia että asiat hoituu ajan kanssa, ei ehkä tehokkaasti, mutta enemmin tai myöhemmin kuitenkin.

Meksikolaisten aikakäsitys puolestaan oli oman kokemukseni mukaan se, että paikan päälle saavutaan ajoissa, eli silloin kun on sovittu, muttei ainakaan yhtään aikaisemmin. Välillä kuulin pientä kettuilua siitä, että esimerkiksi saksalaiset (ja varmaan suomalaisetkin) turistit on joka paikassa etuajassa, vaikkapa 10-15 minuuttia sovittua ajankohtaa aiemmin. Meksikolaisen oppaamme mukaan mitään mielenkiintoista ei tule tapahtumaan ENNEN sovittua ajankohtaa, joten on turha olla liian tehokas ja napottaa paikan päällä kuin urbaanit telttailijat Adam Lambertin keikkaa päivystäessä :)

Vielä yksi asia, minkä opin Meksikossa, oli ei-sanan kiertäminen. Meksikossa ja varmaan muuallakaan Latinalaisessa Amerikassa ei käytetä suoraan sanaa 'ei', vaan keksitään mieluummin joku selitys, jolla ei taas tarvi välttämättä olla päätä eikä häntääkään! Esimerkiksi jos kaveri haluaa lainata sun opiskelumuistiinpanoja, muttet syystä X halua lainata niitä, niin ei missään nimessä sanota ei, vaan keksitään tyyliin jotain 'koira/kissa/lemmikkiorava söi ne' tai jotain muuta, mistä keskustelukaveri varmaan tajuaa, ettei homma onnistu. Okei, ehkä jotain vähän uskottavampaa selitystä kuitenkin, mutta ei joka tapauksessa suoraan kieltäydytä tekemästä jotain.

Mitä sitten puolestaan olisin tehnyt toisin reissun suhteen? Hehee, ensinnäkin sen erään Kanadasta lähtöpäivän ja Meksikoon saapumispäivän pariinkin otteeseen mainitun lentomaratoonin olisin suunnitellu jotenkin paremmin! :D Reissun siinä vaiheessa alkoi jo vähän väsy painaa, ja ois saattanut olla järkevämpi jakaa niitä lentoja kahelle päivälle ja vaikka yöpyä siinä välissä Nykissä ja jatkaa seuraavana päivänä sieltä hyvin levänneenä Meksikoon. Sen sijaan olin ajatellu, että suoriltaan vaan posotan Cancuniin saman päivän aikana ja sinne yöksi. Cancunissa yöpyminen oli kans hieman turhaa, oisin hyvin voinut mennä suoraan bussilla Cancunin kentältä Playa del Carmeniin yöksi. Olin kuitenkin ajatellut, ettei bussilla tai ylipäätään millään ajoneuvolla liikkuminen Meksikossa yöllä ois ollut fiksua heti alkukättelyssä, mutta Jukatanilla oisin näin jälkeenpäin ajatellen voinut tehdäkin noin. Vaikka eihän sitä ikinä tiedä, oishan siellä voinut käydäkin jotain, paha mennä sanomaan jälkikäteen. Ehkä oli kuitenkin parempi pelata tuossa tilanteessa varman päälle eikä turhaan ressailla turvallisuusasioiden suhteen.

Jos jotain muuta vielä muuttaisin, niin ihan käytännön juttuja ajatellen oisin ottanut isomman matkalaukun mukaan! Mun isompi Samsoniten laukku oli kooltaan vielä suht pieni verrattuna lentoyhtiöiden matkatavaroiden maksimikokorajoituksiin. Viiden viikon pituisen reissun ja etenkin kahenlaisen eri varustuksen (talvi ja kesä) huomioonottaen oisin hyvinkin voinut olla liikkeellä kookkaamman laukun kanssa, vaikka kotona pakatessa naiivisti ajattelin, että enhän tarvi Meksikossa muuta kuin bikinit ja pari toppia ja hametta...VÄÄRIN! :D

Lopuksi voidaan vielä spekuloida, lähtisinkö uudestaan vastaavalle reissulle. Jos suoraan sanotaan, niin kyllä lähtisin, vaikka tältä istumalta, jos se vaan olisi mahdollista! New Yorkiin mulla ei mitään varsinaista hinkua tosin ole, tuntuu, että se tuli nähtyä eikä ihan heti ole pakko palata takaisin. Kanada sen sijaan jäi kiehtomaan monestakin syystä ja toivon, että vielä joskus pääsen sinne tutustumaan lisää itse maahan ja kanadalaisiin. Kanadassa ystävieni lisäksi tapasin Meksikossa kielikurssilla ollessa yllättävän paljon kanadalaisia, ja on jännä, että heidän kanssaan syntyi heti aina jonkinlainen yhteenkuuluvuuden tunne, kun yhdistävinä tekijöinä oli kylmä ilmasto, englannin kielen puhuminen (luontevammin kuin espanjan) sekä jonkinlainen maanläheisyys. Kaikkia näitä piirteitähän ei tietenkään voida jokaisen kohdalla yleistää.

Ja Meksikohan oli sitten taas myös oma lukunsa! Mulla on edelleen jostain syystä aika ajoin tosi kova ikävä sinne - ei se tunne ole oikein laantunut mihinkään sieltä paluun jälkeen, vaikka kuinka yritän saada itteni tajuamaan, että täällä Suomessa mulla on kaikki hyvin. Ja sehän on asia erikseen, onko tuo ikävän tunne millään lailla rationaalista - kukapa ei ikävöisi lämpimään lomaparatiisiin palmupuiden juurelle ja valkoiselle hiekkarannalle kauas Suomen pakkasista ja lumikinoksista. Mikäänhän ei tosin estä unelmoimasta kaikesta tuosta, ja uusien reissujen vaivihkaisesta, ainakin oman pään sisällä suunnittelusta! ;)