Vamos a la Playa!

Melko monen mutkan kautta päädyin vihdoin tänne Playa del Carmenin kylämäiseen lomakohteeseen Meksikon Karibianmeren puoleisella rannikolla. Otin Cancunista ensimmäisen luokan bussikuljetuksen noin 60 kilometrin päässä sijaitsevalle Playalle. Meksikon bussiyritys ADO tarjoaa 1st Class-bussipalveluita yllättävän edulliseen hintaan – mun reitti maksoi 48 dollaria, huomioon ottaen, että edellisenä yönä maksoin taksista Cancunin kentältä keskustaan (~20km) 65 dollaria. Lisäksi busseissa on ilmastointi, mikä kummasti helpottaa matkustamista kun ulkona on lähemmäs +30 astetta lämmintä ja etenkin näin shokeeraavaa ilmastonmuutosta Kanadan -20 asteesta :) Kahta matkalaukkua ja muun muassa toppatakkiani ja talvisaappaitani raahatessa meinasin kiljua ja pomppia riemusta, kun kielikoulun opiskelija-asuntola sattui näkökenttääni! \o/

Asuntolasta tulee kovastikin mieleen meidän opiskelija-asuntola Hollannissa, Tiinalle paljon terkkuja jos satut lukemaan tätä! :) Mun huone on suht värikkäästi sisustettu ja sieltä löytyy kahden (?) sängyn lisäksi muun muassa oma kylpyhuone ja sopivankokoinen pieni jääkaappi, ilmastointi sekä tv. Samassa kerroksessa on kaikille yhteinen keittiö sekä runsaasti pullotettua vettä, mikä on tosi hyvä, ettei tarvi itse raahata sitä kaupasta, sillä hanavesi ei oo täällä juomakelpoista.

Pyyhkeistä muotoillaan täällä vaikka ja mitä, tuossa siis mun iso pyyhe ja sen keskellä käsipyyhe enkelinsiipien muodossa :)

Kävin heti sunnuntaina saatuani laukut huoneeseen ja leviteltyä tarpeeksi tavaroitani vähän kiertelemässä ympäri Playa del Carmenin katuja. Tästä asuntolalta on viiden minuutin kävely rannalle, jonne päin luonnollisestikin matka kävi :)

"I still got sand in my shoes.."

Playalla on tosi paljon muitakin matkailijoita etenkin tähän aikaan vuodesta, ja pääkadulla Quinta Avenidalla raikaa rytmikäs salsa, tuoksuu tortillat ja monet muut katukeittiön ruoat ja siellä saa väistellä innokkaita kauppiaita, joilla on myytävänä kaikkea mahdollista sombreroista tequilaan. Katu jatkuu pitkälle, ja jossain vaiheessa alkaa jo vähän väsyttää koko turistimeininki, jota voisi melkein verrata Kanarian tai Thaimaan vastaaviin suosikkikohteisiin. Kuitenkin, kun vähän poikkeaa sivukadulle, voi täältäkin löytää aitoa meksikolaista elämää, kun vaan vaivautuu tutkimaan turistialueen ulkopuolelta. Kiitettävää on se, että tähän mennessä oon saanut harjottaa espanjan kieltä jokaisen kanssa, jolle oon puhunut – taksikuski, hotellin respa, kauppojen myyjät jne. Jännä huomata, että näinkin paljon matkailijoiden suosiossa olevassa kohteessa ei kovin laajasti puhuta englantia, mikä on mun kannalta hyvä, etten turvaudu siihen vaan yritän parhaani saada itteni ymmärretyksi espanjaksi. Sanoja sanojen perään siis! :)

Ekana koulupäivänä mulla oli espanjan kirjallinen ja suullinen lähtötasotesti, jonka mukaan sijoituin jonnekin keskitason maastoon. Meillä on maanantaista perjantaihin neljä tuntia espanjaa päivässä (eli tosi rankkaa! ;) Meidän pienryhmässä on 7 muuta opiskelijaa muun muassa Kanadasta, Saksasta, Sveitsistä ja Englannista, ja muutenkin International House Riviera Maya -kielikoulu on täynnä kaikenikäistä porukkaa maailman joka kolkasta, joten tunnen olevani ihan oikeassa paikassa! :) Suomalaisia ei oo vielä tullu vastaan yhtäkään, mistä oon tavallaan ihan iloinen. Meidän hauska ja energinen opettaja Eli on kolmikymppinen ja kotoisin Espanjasta, minkä kuulee hyvin hänen puheen aksentistaan. Ekana päivänä tuli tosi paljon asiaa, vähän kielioppia myös, mutta parasta on se kun tunnilla oikeasti puhutaan espanjaa kokoajan, eikä jankuteta pelkkää teoreettista pilkunviilausta.

Meidän kielikurssiin kuuluu myös vapaaehtoisia sosiaalisia aktiviveetteja, kuten meksikolaisen ruoan kokkausta, salsatunteja ja cocktail-iltoja, kaikki tietenkin ainoastaan espanjaksi opastettuina paikallisten toimesta. Ekana päivänä illan ohjelmaan kuului kaupunkikävely, jossa tutustuttiin maya-intiaanien kulttuuriin, joka on vieläkin suuri osa Meksikon Riviera Maya-aluetta sekä Quintana Roon osavaltiota, johon Playa del Carmen kuuluu.

Kaupunkikierroksen päätteeksi meidät vietiin tutustumaan perinteisen meksikolaisen tequilan valmistukseen. Lopuksi saatiin myös maistiaisia, mistä oli hyvä jatkaa illanviettoa kuumassa Meksikon yössä :)

Tästä agaave-kaktuksesta sitä valmistetaan

Neljä tunnetuinta tequilalajia. Ekasta oikealla tehdään shotteja, tokasta margaritoja ja kolmannnen kohdalla menikin jo muisti.. ;D (vitsi vitsi)

Montreal Mon Amour

Ottawan muutaman päivän tutkimisen jälkeen lähdimme käymään päiväseltään Montrealissa, joka on noin parin tunnin ajomatkan päässä Ottawasta. Montreal on Kanadan toiseksi suurin kaupunki ja levittäytyy 75 saarelle ranskankieliseen provinssiin Quebeciin. Aluksi kiipesimme vuoren huipulle, josta oli oikein mukavat näkymät kaupunkiin, olkoonkin että vähän meinasi nenänpäätä palella pakkasviimassa. Aurinko kuitenkin paisteli meidän iloksi myös silloin ja lämmitti muun muassa lätäköt suliksi, mikä näytti oudolta -19 pakkasasteessa.

Oravia löytyy myös Kanadasta...

...mutta kuka saikaan suurimman kävyn? :D

Vuorelle kiipeämisen jälkeen käveleskelimme Montrealin vanhassa kaupungissa, joka on varsin viehättävä ja ite taas kerran kiinnitin huomiota pieniin silmiinpistäviin yksityiskohtiin:

 

Kaupungista löytyi myös Notre Dame -kirkko, jonka eteisessä sai kyllä lämmitellä mutta sisäänpääsystä olisi täytynyt maksaa 5 dollaria, mikä tuntui vähän pöyristyttävältä. Mistä lähtien kirkkoihin ei ole päässyt sisälle ilmaiseksi? Toivottavasti sunnuntaimessuista ei ainakaan tarvi pulittaa ylimääräistä..

 Kanadan reissu oli kaiken kaikkiaan aivan ihana kokemus etenkin hyvän paikallisseuran vuoksi, ja toivonkin vielä palaavani Ottawaan seuraavan kerran vaikkapa vähän lämpimien kelien aikoihin! :)

Ai niin, lopuksi vielä matkustusvinkki upeasta lentojenvaihtokentästä! Mulla oli Kanadaan mennessä ja palatessa vaihto Detroitin kentällä Michiganissa, USA:ssa. E.H. McNamara-terminaali on kuin moderni taideteos ja kaikki opasteet on tosi selkeästi ilmaistu. Terminaalista löytyy muun muassa sisällä kulkeva juna, jolla pääsee kätevästi terminaalin pohjoisosasta eteläpuolelle, koska etäisyys on aika pitkä suora. Hienoin asia siellä oli kuitenkin tunneli, jossa on revontulimaisia valoefektejä sekä rauhoittavaa taustamusiikkia – kun oikein rentoutuu ei edes muista olevansa lentokentällä! (huom. ei suositella tiukoissa vaihtoajoissa!) ;)

Suihkulähde ja aluskasvillisuutta löytyy myös

  

Tää tsemppilause kohotti reissumieltä kentällä palloillessa!

Mun reissu Ottawasta Cancuniin, Meksikoon on kestänyt tänään reippaat 13 tuntia kaikkine koneenvaihtoineen, passitarkastuksineen, laukkujen keräilyn ja terminaalien välillä juoksemisen merkeissä. Cancuniin vihdoin saapuessa olin aika naatti mutta onneksi hotellilla odotti nätti huone kingsize-vuoteella (en edes pyytänyt moista!) sekä Meksikon kepeä +19 yöilma lempeästi huojuvine palmuineen. Sunnuntaina suuntaan täältä Playa del Carmeniin, joka on mun espanjan kielikurssikohde ja opiskelut siellä alkaa maanantaina. Wish me luck! :)

Best Western Plaza Kokai Cancun -hotelli

Cancunin yö

Hirmupakkasia vaahterasiirappimaassa

New Yorkin hektisyyden jälkeen ensivaikutelma Kanadan pääkaupungista Ottawasta oli rauhallinen, siisti, toimiva ja ystävällinen. Jo Ottawan lentokentälle passintarkastukseen saapuessa oli paljon vähemmän kuumottavampi olo kuin New Yorkin vastaavassa rajamuodollisuudessa, jossa mun reittiseikkailu herätti miltei kolmannen asteen kuulustelun...

Luonnollisestikin mun täällä vierailun aikana on meneillään melkoset paukkupakkaset. Ekana päivänä oli -18, joka on tätä kirjottaessa koko ajan nousemaan päin ja seuraavalle päivälle odotetaan jo lähemmäs -30 astetta..huh! Ei tämäkään tosin vielä mitään, sillä pohjoisemmassa on tänään ollut jo reilusti päälle -30 ja tuulen kanssa -42!!! Alkaa mennä jo vähän ymmärryksen yli semmoset pakkaset ja kuuma kaakao sisällä sohvannurkassa rupeaa kummasti houkuttelemaan siinä vaiheessa. Eikä ollut muuten ollenkaan pöllömpi idea ottaa joulupukilta saamat lämpöset villasukat mukaan reissuun! Sinänsä mukavaa on kuitenkin huomata, että Kanadassakin säästä keskustelu on jokapäiväistä ja sen puimisesta voidaan tehdä vaikkapa kokonaisia uutislähetyksiä :) Lisäksi on ihanaa, että päivät on silti aurinkoisia ja ylipäätään valoisia kylmästä talvesta huolimatta.

Ottawan kolmesta parlamenttirakennuksesta se, missä asiat tapahtuu

Lähestulkoon kaikki asiat on ilmaistu Kanadassa sekä englannin että ranskan kielellä, koska molemmat ovat maan virallisia kieliä. Kanadan englannin aksentti kuulostaa ainakin omaan korvaani selkeämmältä kuin esimerkiksi newyorkilaisten vääntämä englanti, ja ranskan kieltä kuulee myös ulkona asioidessa ihan kiitettävän paljon. Kanadalaiset ovat yhtä lailla kuin jenkit ylpeitä maastaan ja vaahteranlehtilippu kukkii myös täällä vähän joka nurkalla, mutta säästän teidät nyt tällä kertaa kovasti itse ihannoimiltani lippukuvilta :D

Vaikka Ottawa onkin Kanadan pääkaupunki, on se väkiluvultaan vasta maan neljänneksi suurin kaupunki Toronton, Montréalin ja Calgaryn jälkeen. Paikallistiedon mukaan Ottawasta päätettiin tehdä pääkaupunki, koska sitä olisi sijaintinsa vuoksi vaikea valloittaa ja koska se oli näennäisesti aikoinaan pieni kylä. Lämminhenkisen kylätunnelman voi vieläkin aistia kylmästä säästä huolimatta esimerkiksi ByWard Market- torikävelykatualueella, jossa etenkin kesäaikaan on lukuisia torimyyjiä perinteisine vaahterasiirappituotteineen, joita löytyy jos monenmoista sorttia aina tikkareista itse aitoon tavaraan. Vaahteranlehti on Kanadan tunnetuin symboli, ja esimerkiksi uusissa viime vuoden loppupuolella julkaistuissa 100 dollarin seteleissä on turvatekijäkuvio, jota hieroessa seteli alkaa tuoksumaan vaahterasiirapille (WHAAT?! I just love this country!) :D Lisää aiheesta voi lukea ja katsoa täällä: http://www.somisguided.com/weblog/comments/the-smell-of-moneycanadas-new-100-bill-smells-like-maple1/

Vaahterasiirappia vähän joka muodossa

Ylisöpöjä keksejä

Jo pelkästään noiden pingujen takia voisin muuttaa Kanadaan asumaan! Huomatkaa myös Madagaskar-pingviinit keskellä kakussa :)

Meilläkin vois olla Granlund vitosen setelissä? ;)

Muutenkin Ottawasta on helppo pitää heti parin päivän jälkeen, sillä kaupunki on helpompi ottaa haltuun etenkin parin "paikallisoppaan" avulla, joilta olen onneksi saanut paljon tietoa ja vinkkejä tästä sympaattisesta kaupungista.

Tänään oli Ottawassa paikallisuutisten mukaan vuosikymmenen kylmin päivä. Sen vuoksi ei kovin paljoa tarettu pistää nenää pihalle, mutta käytiin kyllä ihan kiitettävän pitkään tutustumassa maailman pisimpään luistelurataan, 8 kilometriä pitkään kanaaliin joka halkoo pitkin Ottawan kaupunkia. Vastoin odotuksia jäältä löytyi muitakin selviytyjiä, jotka urhoollisesti luistelivat arktisen eksoottisessa säässä - kylmyys on kai täälläkin päin vain vaatetuskysymys? ;)

Lentoon lähdössä?

-24 (tuulen kanssa -35!!) astetta ja tunnelma katossa!

 Ai niin, sain eilen taas muistutuksen siitä, miten pieni maailma voikaan olla! Tapasin täällä Ottawassa lähes viiden vuoden jälkeen mun kanadalaisen tutun, jonka kanssa asuttiin naapureina samassa opiskelija-asuntolassa mun Hollannin vaihtariaikana keväällä 2008. Pienen kahvittelutuokion aikana kävi ilmi, että hän on kotoisin samasta kaupungista Thunder Baysta, kuin ystäväni poikakaveri, joiden luona oon nyt täällä käymässä ja he tuntevat toisensa ja ovat käyneet samaa koulua aiemmin. Aivan uskomatonta!

Tajusin myös, että ulkovaatetukseni värivalintojen puolesta sovellun näköjään Kanadan punavalkosiin kansallisväreihin loistavasti. NHL-kausikin on juuri alkanut, ja paikalliset varmaan  luulee mun olevan kamerani ja lippukuvausteni takia melkonen Kanadafriikki! :-)