Karnevaalihumua

Ensinnäkin päivän sivistysosio:

Meksikossa käy vuosittain noin 22 MILJOONAA matkailijaa. 

Koko maan väkiluku on reilu 112 miljoonaa ja yksistään Mexico Cityn pääkaupunkiseudulla asustaa reippaat 21 miljoonaa ihmistä!

Tämän enempää en nyt luennoi vaan jätän maantieteelliset seikat ammattilaisille, ennen kuin joku asiantunteva professori repii siellä pelihousunsa :)

Kuitenkin, maahan jossa on näin tuhannen paljon populaa täytyy liittyä jotain erityistä, kun kerran niin monet matkailijatkin ovat löytäneet tiensä tänne. Oon koittanut viime päivien aikana havainnoida, mikä se erityinen asia on. Muutaman viikon perusteella ei uudesta maasta pysty luomaan välttämättä kovinkaan syvällistä käsitystä, mutta ainakin jyvälle voi päästä, jos kovasti niin haluaa.

Banaanit(kin) on täällä vähän machoja :)

Pari päivää sitten olin kävelemässä takasin asuntolalle ihan tavalliselta kauppareissulta ostoskassi täynnä leipää, banaaneja ja kahvia. Matkan varrella satuin törmäämään samassa asuntolassa majailevaan kaveriin, joka vinkkas, että parin korttelin päässä on suuret karnevaalit menossa. Seurasin uteliaana kovaäänisistä kantautuvaa älämölöä ja totta tosiaan, aukiolle päästessäni siellähän oli helmikuiset karnevaalit juuri parhaillaan alkamassa! Aukiolle oli pystytetty suuri esiintymislava ja katsomopenkit sekä paljon herkulliselta tuoksuvia ruokakojuja ja värikkäitä käsityökojuja.

Tacoja ja vähän lisää tacoja!

Karnevaalien ekana päivänä lavalle asteli yhteensä 12 eri latinalaistanssiryhmää, jotka olivat jokainen laittaneet kokoon aivan mielettömiä showspektaakkeleita upeine koreografeineen ja esitystä täydentävine värikkäine asuineen. Tanssilajeina nähtiin muun muassa sambaa, salsaa sekä muita lattarirytmejä välillä esimerkiksi street-tyylisillä liikkeillä höystettynä. Ja menohan oli ihan huikean mukaansatempaavaa, itekin huomasin välillä hytkyväni penkissä heiluttaen samalla koko muuta penkkiriviä :) Katsomo oli muutenkin ihan täpötäynnä lähinnä meksikolaisia ja ite tunsin erottuvani joukosta aika räikeästi vaalealla olemuksellani. Mutta ei se mitään, kaikilla oli hauskaa ja meno jatkui Playa del Carmenin yössä varsin riehakkaissa tunnelmissa aina puolille öin asti.

Tanssii käärmeiden kanssa

Tulitanssia

Pienetkin vetää täysillä!

Fatima -  mieletöntä naisenergiaa!

Ja blondihan sen kisan voitti! ;)

Viihdyin paikan päällä liki kolme tuntia unohtaen kokonaan ostoksetkin laukussa. Kuinka monesti kauppareissulta palatessa koko naapurusto muuttuu kuin miniatyyriversioksi Brasilian sambakarnevaaleista? Tämä on yksi niistä seikoista, miksi pidän Meksikosta: tuntuu, että kaikki on täällä mahdollista ja juuri tällaiset pienet jokapäiväiset ihmeet tekee elämästä paljon mielenkiintoisempaa!