Maya-intiaanien jalanjäljillä

Yksi suurimmista syistä mun Meksikon reissulle oli kielen ja ruokakulttuurin lisäksi Chichen Itzan arkeologinen alue ja esihistoriallinen kaupunki noin 150 kilometrin päässä Playa del Carmenista. Italiassa matkatoimistossa keväällä 2009 työharjottelussa ollessani muistan kääntäneeni matkakuvauksia muun muassa Chichen Itzassa sijaitsevasta pyramidista ja silloin jo päätin, että vielä joskus on päästävä näkemään se omin silmin. Kielikoulun kautta reissu järjestyikin kätevästi minibussilla 11 muun opiskelijan kera.

Aurinko häikäsi vai liekkö takana lymyävä kaktus pisteli :)

Maya-intiaanien sanotaan aloittaneen Chichen Itzan ensimmäisten asustusten rakentamisen noin vuonna 600. Alueen rakennelmia on muun muassa El Castillo-pyramidi, joka lienee tunnetuin Chichen Itzan symboli, muttei suinkaan ainut. Mayat olivat näppäriä ja laskelmoivia astrologeja ja koko pyramidi on itse asiassa kivestä rakennettu mayalainen kalenteri. Pyramidin portaille ei turvallisuussyistä saa ainakaan enää kiivetä, mutta alhaaltakin käsin riittää ihan tarpeeksi ihmettelemistä!

Joka kevät- ja syyspäiväntasauksen aikaan maalis- ja syyskuussa pyramidin alueelle kerääntyy erityisen paljon väkeä, kun auringonvalo muodostaa tietyssä kuvakulmassa näkymän kiemurtelevasta käärmeestä. Lisää aiheesta on englanniksi tekstitettynä tällä videolla: http://www.youtube.com/watch?v=q0kOyGZxKh4

Muita alueen rakennelmia ovat temppeli, jossa uhrattiin ihmishenkiä jumalille sekä jättiläismäinen mesoamerikkalainen pallopelikenttä, jossa viime vuosinakin on satunnaisesti järjestetty mayojen välisiä otteluita. Käsittääkseni pelin tarkoitus on saada pallo menemään läpi kivestä tehdystä reiästä, tai "korista". Paremman käsityksen pelistä voi ehkä saada tämän linkin kautta: http://www.youtube.com/watch?v=jZPn4b2GKWA

Uhritemppelin rauniot

Pelikenttä, mutta missä pallo?

Lisäksi kävimme hieman Chichen Itzan viidakossa tutustumassa millaisissa olosuhteissa mayat elivät. Vaatimattomissa taloissa ei ollut esimerkiksi sängyn paikkoja ollenkaan - tosin syyksi paljastui oppaan valistuksen mukaan se, että silloin nukuttiin orteen ripustettavissa riippumatoissa - tietenkin! :)

Tai vaihtoehtoisesti nukuttiin kivenmurikka tyynynä?

Meksikolainen paikallisoppaamme sekä matkamuistomyyjiä

Varsin mukava ois herätä aamulla tuollasen naamion tuijotukseen ;)

Ja ihan hyvin voi kantaa koria päälläkin, ei väsy kädet :)

 Meidän reissuun kuului myös vierailu 'cenote'-nimisellä vettä sisältävällä kaivomaisella luonnonmuodostumalla, jonne maya-intiaanit ovat muinoin heittäneet uhriesineitä ja -IHMISIÄ (!!) lepyttääkseen jumaliaan. Nykyään cenotet toimivat virkistävinä matkailukohteina ja niihin pääsee myös itse uimaan ja hyppäämään valvotuissa olosuhteissa. Cenoteja on tiettävästi olemassa ainoana maailmassa Meksikossa Jukatanin niemimaalla ja sen ympäristössä.

(Nämä "uhrit" antautu kyllä ihan ite..)

Ite uskaltauduin vaan kurkkimaan kallion raosta :)

Reissun päätteeksi käytiin vielä pikavisiitillä lähistöllä sijaitsevassa Valladolidin pittoreskissa kaupungissa, jonka meksikolaisuus oli lähes käsinkosketeltavissa. Ihmiset istuskelivat viettämässä leppoisan lämmintä sunnuntai-iltapäivää suurella puistomaisella aukiolla juoden kahvia, myyden paikallisia käsitöitä ja rentoutuen ennen seuraavan viikon alkua.

Rouvilla oli ilo ylimmillään ja hevosellakin sombrero päässä :)

Taas näitä värejä mulle :)

San Servacion kirkko Valladolidin keskustassa

Tämän vierailun jälkeen jatkettiinkin takaisin kohti Playa del Carmenia pitkin Meksikon kuoppaista ja säkkipimeää maantietä niin ripeää vauhtia että varmaan ite Räikkönenkin ois vihertyny kateudesta (toim. huom. äiskä jos luet tätä niin elä huomioi äskeistä kommenttia) :D

Päivät menee täällä kaiken kaikkiaan tosi nopeeta ja enää ois puoltoista viikkoa kielikurssia ja Meksikossa oloa jäljellä. Koitan ottaa edelleenkin kaiken ilon irti tulevista päivistä ja kertoilla tännekin välillä mitä ihmeellisyyksiä on tullu vastaan. Adiós, hasta luego!

Vähän väsynyt mutta tuhannen onnellinen reissaaja!