Maailma tuli kylään

Viikonloppuna starttasi koko kevään ajan odottamani kansainvälinen Maailma kylässä -festaritapahtuma Kaisaniemen puistossa ja Rautatientorilla. Edellisessä postauksessani esittelinkin jo tapahtuman periaatteet, ohjelmaa sekä omaa osuuttani festarivapaaehtoisena. Tänä vuonna itse festareilla keskityin lähinnä musiikilliseen antiin, mutta edellisinä vuosina olen käynyt seuraamassa mielenkiintoisia ja rakentavia keskusteluja ja tietoiskuja muun muassa paperittomista maahanmuuttajista, naisten oikeuksista kehittyvissä maissa sekä siirtolaisten työoloista vieraassa maassa.

Lauantaiaamupäivän ensimmäisenä esiintyjänä nähtiin PMMP, jonka keikan aikana myös venäläisaktivistiryhmä Pussy Riotin oli alunperin tarkoitus näyttäytyä lavalla. Harmi kyllä, kaksikko oli lauantaina hävinnyt kenenkään tavoittamattomiin ilmeisesti turvallisuussyistä, vaikka heille oli tapahtumanjärjestäjän puolesta palkattu henkivartijat ja turvatoimet olivat muutenkin korkealla. Toisaalta tällainen katoaminen herättää median mielenkiinnon entisestään, mikä tarkoittaa lisää huomiota ja julkisuutta Pussy Riotille?

Paulan ja Miran Molemmat Puolet (PMMP)

Myös Diandra esiintyi ihanan energisenä ja aurinkoisena festareiden Savanni-lavalla, jolle itse aurinkokin pilkahteli aina vähän väliä. Diandralla on mahtava ääni livenäkin ja hän osasi ottaa yleisön hyvin mukaan keikan pirteään fiilikseen!

"I've tried to erase you, I've tried to replace you but I can't get you outta my head...!"

Festari oli pullollaan toinen toistaan herkullisemman tuoksuisia ruokakojuja - lähes kaikki maat Aasiasta Afrikkaan sekä Latinalaiseen Amerikkaan olivat edustettuina ja ruokavalikoima oli myös sen mukainen. Eräs hieman häiritsevä seikka ruokakojuissa on joka vuonna ollu kuitenkin ruoka-annosten hintavuus verrattuna niiden kokoon. Annos kuin annos on yleensä vähintään kahdeksan euroa eikä sillä hinnalla saa valitettavasti kovinkaan paljoa purtavaa kertakäyttölautasen pohjalle. Ymmärrän, että Suomessa ollessa ruokamyyjillä on varaa pitää hintoja tällä tasolla, mutta silti harmi, sillä mielestäni hinta / määrä -suhde ei toimi tässä asiassa oikein.

Vietnamin herkkuja ja suomalaista pottua rinta rinnan :)

Suomi - Sierra Leone Seura ry

Paistettuja banaanilastuja nicaragualaisittain

Reilun kaupan tuotteita, mm. kahvia Perusta

Indonesialaista kulttuuria tutuksia tekevällä Monsuuni-lavalla oli myös vaikuttava musiikillinen ja tanssillinen esitys, jossa noin 10-henkinen Banyu Petak – Gamelan & Dance -ryhmä soitti perinteisiä lyömäsoittimia, congeja, xylofoneja, bambuhuiluja ja symbaaleja. Esitykseen kuului lisäksi balilainen barong-tanssi, joka kertoo tarinan leijonan kaltaisesta myyttisestä oliosta, joka symboloi hyvyyttä ja Vishnu-jumalan uudelleensyntymistä. Kaikkea uutta sitä oppiikin, kun on maailma kylässä :)

Barong-leijona

Buddhan patsaskin oli löytänyt paikkansa Indonesian Monsuuni-teltasta

Joku oli jo ymmärtänyt hyödyntää riippukeinun mukavuuksia :)

Lauantain viimeisen iltaohjelman räjäytti mongolialainen Hanggai-yhtye, joka yhdistää perinteistä mongolialaista kurkkulaulua modernimpaan rockiin ja maailmanmusiikkiin. Tämä kuulostaa nyt taas vähintäänkin erikoiselta, mutta musiikki toimi festareiden leppoisassa ilta-auringossa ja festarikansa oli aivan pähkinöinä näihin idän ihmeisiin, jotka ovat kiertäneet paimentolaismusiikkinsa kanssa ympäri maailmaa. Tarkemmin Hanggain musiikkiin voi tutustua esimerkiksi täällä.

Kaiken kaikkiaan nautin festareista tänäkin vuonna todella paljon, eikä sunnuntaipurkukaan orastavassa sadesäässä tuntunut missään hyvällä vapariporukalla. Melkein tuntui, että itse festareiden tekeminen oli lähestulkoon antoisampaa kuin itse tapahtumapäivät! Koko festivaalin tekemisen ja kokemisen ajan tunsin olleeni kuin jossain ulkomailla, kaukana Suomesta, oppien uutta vieraista maista kulttuuritapahtuman kautta.

Aina ei tarvitse edes lähteä merta edemmäs kalaan!